Viikonlopun lehmäsaldo: 0, kerintäsaldo: 2

Viikonloppu ei mennyt aivan täysin suunnitelmien mukaan. Lauantaina oli tarkoitus lähteä vierailemaan Glorian tutun maitotilalla, mutta homma kusi, ja luvassa olikin aivan tavallinen työpäivä (miinus hevosten liikutus, koska Gloria oli todella väsynyt). Tai melkein tavallinen, koska oli meillä vähän extraohjelmaa.

Kolmen aikaan iltapäivällä saapui kolmen saksalaisnaisen ryhmä mórautt-värisen villan perässä. Eristimme aamulla ruosteenruskeat lampaat omaan nurkkaukseensa, jotta ne olisi helppo ottaa siitä kerittäviksi, joten nyt vain johdatimme naiset lampolaan tarkistamaan värisävyn korrektiuden. Yksi naisista toimi ryhmän ”ohjaajana”, sillä hänellä oli turistilampola kauempana laaksossa, ja hän oli järjestänyt retken kahdelle muulle saksalaisnaiselle. Kaikki kolme olivat vanhan ajan rekonstruktionisteja, jotka kiersivät keskiaika- ja viikinkimessuja tehden asunsa niitä varten alusta asti itse, ja kaikki vaikuttivat kokeneilta. Ryhmänohjaajan turistitilallakin kaikki tehdään kuten keskiaikaisessa Islannissa, lampaita lypsetään ja maidosta tehdään skyrriä jne.

Taaverttikin oli kerintäuhan alla!

Taavertin ajatuskupla: "Hei, kaveri, mitä muotii toi nyt muka on..."

Tämä turismiretki heidän osaltaan ei kuitenkaan täysin onnistunut. Lampaiden villa ei ollut tarpeeksi paksua, joten siitä ei olisi saanut kehrättyä kunnollista, kestävää lankaa. Muutaman höperön näköisen nakulampaan jälkeen lopettelimme, lajittelimme villat, rapsuttelimme muutamaa lammasta ja siirryimme sisätiloihin vohvelikahveille ennen iltatalliin menoa.

Mokkapalat onnistuivat aika jees!

Sunnuntaina sain vapaapäivän, mikä tarkoitti rutkasti koulutöitä, vähän lisää koulutöitä, muutaman elokuvan, islanninkirjan selailua ja keksipaketillisen ahmimista. Mokkapalojakin leivoin, sotkuisesti kuten aina, mutta lopputulos oli sentään erittäin mukiinmenevä muidenkin mielestä. Kuulemma saan leipoa vastaisuudessakin, mikä on hyvä, koska ostin ainekset suklaahippukeksejä, maapähkinävoimuffinsseja, pistaasipullia sekä minttumuffeja varten. Kyllähän tässä ehtii niitä väkertämään!

Tänään olen touhuillut aika lailla omaan tahtiini. Aamutallin teimme Siggan kanssa sekä uuden että vanhan lampolan puolelta, mutta muuten olen tehnyt työt itsenäisesti. 12 karsinan sijaan saan siivota nyt 13, koska Aaron oli pakko erottaa Eldurista ja Gjöfista, sillä se alkoi omia kaiken ruoan itselleen. Sinänsä tämähän ei haittaa, koska kakkamäärä on sama… :  D

"Leikkisitkö?"

"Jaa pitäisikö mun nousta?"

Yhden aikaan juoksutin Askurin ja kolmen jälkeen Perlan siinä toivossa, että pääsisin iltapäivällä ratsastamaan taas Eldurilla. Gloria oli kuitenkin koko päivän poissa, enkä uskaltanut nousta satulaan vielä itse, joten se jäänee huomiselle. Olemme Skjónin kanssa harjoitelleet naksuttimen alkeet, ja äijä on oppinutkin ne erittäin nopeasti! Kumarrukseen on vielä matkaa, ja meno näyttää lähinnä päännyökyttelemiseltä tällä hetkellä. Sää oli lämmin, ja iltapäivän juoksutukset teinkin t-paitasillani. Ilma tuoksui keväälle ja toi mieleen pääsiäisen. Ehkä aavistuksen ajoissa tänä vuonna, mutta mikäs siinä! Näenpä myös Islannin kevään!

Minä ja Perla (ja mukavat maisemat!)

Toivottavasti huomenna on yhtä hyvä sää kuin tänään. Olisi kiva päästä ratsastamaan auringonpaisteessa! 

Akureyrissä shoppailua

Aamutallin teko perjantaina keskeytyi siihen, että Þorsteinn putkahti kertomaan lähtevämme Akureyriin heti aamutöiden päätteeksi. Uutinen ilahdutti – pääsisin näkemään kaupungin päivänvalossa sekä kiertelemään kauppoja. Gloria ei valitettavasti lähtenyt mukaan, mutta näimme häntä vilaukselta ajaessamme hänen työpaikkansa ohitse, sillä Gloria oli juuri silloin ratsastamassa.

Akureyrin-matkalla juttelimme vähän niitä näitä ja yritimme saada vaihdettua numeromme siltä varalta, että ajautuisimme erillemme. Suunnitelmissa oli käydä ruokakaupassa, ostoskeskuksessa sekä kirjakaupassa. Oli mukava nähdä paremmin vuoret ja laaksot, joiden läpi ajoimme Akureyriin, sillä viime kerralla oli a) pimeää ja b) sankka lumisade. Nyt sää suosi, ja sain ihan kivoja kuviakin!

Lähtiessämme oli vielä hieman hämärää.

Þorsteinn kertoo Islannista hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin Satu Rämön kirjoittama Islantilainen voittaa aina-kirja. Siinä missä Rämön mielestä maa on joka kantilta täydellinen ja Suomi ja suomalaiset viallisia, kun eivät yllä samaan täydellisyyteen, Þorsteinn kertoo myös Islannin varjopuolista. Korruptio tuntuu pesiytyneen kaikkialle, niin maaseudulle kuin kaupunkiin kuin politiikkaankin.

Akureyri

Itse Akureyri on Þorsteinnin mukaan kasvanut mielettömästi 12 viime vuoden aikana ja laajenee yhä edelleen. Islannin toisiksi suurimpana kaupunkina sillä on hyvä muuttovirtaus, kun maaseutu tyhjenee siinä missä Suomessakin. Kerrostaloja rakennetaan, uusia teitä asfaltoidaan ennen heinäpeltoina olleille mäennyppylöille. Hevoset joutuvat väistymään uusien asukkaiden tieltä. Kauppoja on muitakin kuin vain ne välttämättömimmät ruokakaupat ja apteekit. Liikennettä oli välillä enemmän kuin Tampereen keskustassa ruuhka-aikaan.

Liikennevalojen punaiset valot ovat muuten sydämenmuotoisia. Ihan törkeän suloista!

Akureyrin oopperatalo.

Päivän aikana koko kruunuvarantoni huljahti kankkulan kaivoon. Eniten rahaa meni kirjakaupassa, mutta yllättävän paljon upposi läjään perusleivontatarvikkeita. Bónus-halpakaupan hyllyiltä oli hauskaa bongailla tuotteita, joiden etiketit olivat suomeksi. Fariinisokeri, suuruste, suklaakeksejä, hoitoaine. Ostin muutaman suomituotteen ihan vain koti-ikävää helpottaakseni, vaikka halvemmallakin olisin päässyt. Kassalla yllätyin siitä, että ymmärsin kassapojan yksinkertaiset kysymykset vaivatta. Kun Þorsteinn puhui minulle englantia, kassapojankin kieli vaihtui, mutta pärjäsin hyvin siihen asti muutamalla já:lla! Sunnuntaina onkin luvassa mokkapalojen tekoa, saa nähdä, miten islantilaisittain sekin onnistuu!

Oikeanpuoleinen kirja lienee tuttu Metsossa asioiville islanninlukijoille.
Ei täydellinen oppikirja, mutta paras tähän astisista,
eikä tuo kielioppitehtäväkirjakaan vaikuta huonolta!

Kirjakaupassa käydessämme olin lähes hurmoksessa. Eymundson-kirjakauppa oli pieni paratiisi keskellä Akureyriä, täynnä ihanaa turistikrääsää ja hyllyittäin kirjoja. Jumitin pitkäksi aikaa lintu- ja kasvikirjoja selaamaan (yllättävän moni islantilainen lintulaji pesii Suomessakin!), ja kävin joka ikisen tuliaismahdollisuuden läpi. Jos rahaa olisi ollut enemmän, olisin tuonut myös kasan kirjoja mukanani, koska hyllyissä oli paljon mielenkiintoisia kirjoja Islannin historiasta, kielestä, saagoista ja kulttuurista. Niiden hintalappuihin oli kuitenkin selvästi lisätty ns. ”turistilisä.” Kirjaostokseni rajoittuivat siten vain islanninoppikirjoihin sekä islanninlampaista kertovaan kirjaseen korkeiden hintojen vuoksi, lisäksi ostin yksityiskohtaisen Islannin kartan. Tuliaisostoksiin (joista en laita kuvia, sehän pilaisi yllätyksen!) kuului muun muassa aikamoinen läjä islantilaisia makeisia sekä lankoja. Haaveilin myös ihanasta, vihreästä islanninlampaanvillaviltistä, mutta sen hintalappu oli melkein 70 euroa. Glorian mukaan se oli halpa, koska hän oli pulittanut omasta islanninhevoskuvioisesta viltistään reilun satasen, mutta silti se tuntui kalliilta etenkin, kun koko kirjakauppareissun lasku oli melkein 120 euroa. (Rahanvaihtopisteestä haaveillessa…)

Paluumatkalla juttelimme lisää Islannista. Kävi ilmi, että itse asiassa islantilaisten ja meidän suomalaisten näkemykset monesta asiasta ovat aika samalla mallilla (toisin sanoen ehkä hieman kyseenalaisella pohjalla) seksuaali- ja ihmisryhmävähemmistöjen oikeuksista ynnä muusta ”tunteita kuohuttavasta”, kuten pakolaisista. Soldiers of Odin-tyylinen monokulttuurisuutta edistävä liike Icelandic National Front julisti juuri pyrkivänsä mukaan Islannin politiikkaan, tähtäimenään muun muassa Islannin eristäminen ulkopuolisista kulttuureista. He haluavat myös kieltää burkat ja saada ”islamistiset koulut” pois Islannista, eivät kannata Reykjavíkiin kaavaillun moskeijan rakentamista ja vastustavat Schengenin sopimusta. Kuulostaa jollain tavalla tutulta, eikö?

http://grapevine.is/news/2016/02/28/racist-nationalist-political-party-attempted/

(Teki pahaa lukea uutisen kommentteja. Huhhuh. Meno on aika samaa kuin Suomessakin..)

Olimme takaisin Byrgisskarðissa vasta hieman ennen neljää - melkein koko päivä oli kulunut kaupungissa käymiseen. Söimme nopeasti ja painuimme tekemään tallitöitä Glorian avuksi, ja pääsimme rentoutumaan hetkeksi ennen illallista ja nukkumaanmenoa. Päivä oli pitkä mutta mukava, ja olisi kiva nähdä Akureyri kunnolla esimerkiksi kesäaikaan, sillä putiikkeja näytti olevan levykaupoista alkaen vaikka mihin mielenkiintoiseen. Reykjavíkin kirpputorinkin haluaisin nähdä. Kuka lähtisi shoppailemaan? ;)

Hevostelua

Pahoittelen pientä taukoa kirjoittamisessa! Viime päivinä on ollut niin paljon kaikenlaista, etten ole kerta kaikkiaan jaksanut kirjoittaa.

Alkuviikolla pääsin ratsastamaan Perlalla, aluksi aina liinassa eli Glorian hallinnassa, ja sitten itsenäisesti pitkin kenttänä toimivaa ulkoilutarhaa. Tiistaina tapahtui pieni läpimurto, kun Gloria pakotti minut kokeilemaan ravia ja tölttiä pelkän käynnin sijaan. Ennen Perlan selkään nousemista olin satavarma, etten pystyisi siihen, tirautin pienen itkun ja lähdin hammasta purren kohti tarhaa. Perla oli maastakäsin kuumana ja selvästi ilahtui siitä, että sai mennä lujempaa kuin parina edellisenä päivänä, jolloin olimme tehneet vain Perlan pitkälle ja jäykälle keholle hyvää tekeviä ympyrä- ja kulmatehtäviä. Ensimmäiset raviympyrät tuottivat ongelmia, koska Perlakin oli vauhdikkaana, mutta lopulta meno alkoi edes jotenkuten sujua. Kokeilimme myös tölttiä, mikä sujui suoralla paljon paremmin kuin ympyrällä. Keskiviikkona Perla teki jo hienoja tölttipätkiä, joskaan en pystynyt ylläpitämään menoa kovin pitkään. Ratsastuksen lopuksi sain olla positiivisesti ilahtunut siitä, etteivät Perlan vauhdikkaimmatkaan monté-hetket hirvittäneet enää.

Torstaina pääsin kokeilemaan toista hevosta, aikaisemminkin kirjoituksissa mainittua minikokoista Elduria. Rakastuin entistä palavammin! Eldur on ollut vasta alle vuoden koulutuksessa, joten se ei aivan ymmärtänyt kaikkea, mitä siltä pyysin, mutta siitä huolimatta se oli aivan uskomattoman mukava ratsastaa. Pikkupojalla on pehmein töltti IKINÄ, juurikin sellainen pilvien päällä leijailu-töltti, jota usein mainostetaan islanninhevosten askellajeista puhuttaessa. Kaiken lisäksi töltti oli tahtipuhdas ilman minkäännäköistä avustamista. Elduria ei oltu ennen ratsastettu lampoloiden välissä olevassa tarhassa, joten se ihmetteli paljon kauempana olevia lampaita ja minun kenkieni suhinaa seinää vasten (siihen se reagoi jonkinlaisella islantilaiscapriolella, mikä pisti väkisin naurattamaan!). Eldurkin osoittautui pieneksi opportunistiksi, sillä jos en pyytänyt sitä tarpeeksi voimakkaasti tekemään jotain, se saattoi madella tai mennä vähän minne halusi. Lottovoittoa odotellessa, Eldurin ottaisin mielelläni taskussani mukaan Suomeen! (Ja Skjónin, totta kai!)

Joka päivä olen myös maastakäsitellyt eri hevosia. Tällä viikolla ovat saaneet vuoronsa muun muassa Aaron, Eldur, Spaðadís, Askur sekä Hryðja. Gloria on opettanut minulle paljon uutta juoksuttamisesta, mutta vielä olisi luvassa oppien soveltamista käytäntöön. Olen huomannut olevani usein liiankin pehmeä – en vaadi hevosilta tarpeeksi, ja ne käyttävät tilaisuutta hyväksi ja löntystelevät vähän sinnepäin ja jotenkuten tai alkavat miettiä jotain aivan muuta.

Pehmeydestä on kuitenkin toisinaan hyötyäkin, kuten Skjónin kohdalla on huomattu. Saattaa olla, että pääsen näkemään pojan ruunauksen vielä tämän työssäoppimiseni aikana, mikäli eläinlääkäri suvaitsisi vain saapua ennen lähtöäni. Alueella ei ole kovin montaa eläinlääkäriä, ja usein kaikki muu menee ”ei-kiireellisen” kastrointileikkauksen edelle. Varpaat ja peukut pystyssä, että pääsisin leikkausta seuraamaan!

Sain myöskin luvan kokeilla Skjónin kanssa naksutinkoulutusta. Uskoisin, että äijä pitää siitä erittäin paljon, sillä monille hevosille se tuo vaihtelua koulutukseen, jonka palkinto perustuu paineen poistoon (eli jonkin ikävän poisottamiseen) eikä jonkin miellyttämisen antamiseen. Tarkoitus olisi opettaa Skjóni koskettamaan jotain esinettä pyynnöstä, ja muokata liikkeestä pikku hiljaa kumarrus. Se olisi aikamoinen plussa myyntivideoon! (Vähän jo itkettää ajatus siitä.)

Tämän postauksen loppuun saatte annoksen kuvia viime viikosta. Enjoy!

Huoneeni ikkunasta otettu Taiteellinen kuva hevosista ja korpista

Uskollinen Valtra ja auringonnousu

Eldurin supersöpö torkkuhetki ennen ratsastusta ♥

Hryðjan photobomb ja Aaron

Askur

♥

Auringonnousun tunnelmia

Kaikille tunnelma ei ollut yhtä seesteinen... 😂

Eläinystäviä

Pari viime päivää on mennyt aika peruskauralla, joten niistä ei ole paljon puhuttavaa. Tänään sain aamutallin jälkeen vapaata, ja olen käyttänyt sen ajan tekemällä koulujuttuja. Nyt kuitenkin ajattelin kirjoittaa lempieläimistäni täällä Byrgisskarðissa, jottei blogi hyrrää ihan pelkästään tyhjää! 

Eilisillan tunnelmaa. Kuvassa Greifi-ori.

Lempihevoseni: Skjóni [laus. Skjouni] sekä Perla [laus. Pärtla]

Skjónin oikea nimi on Leiknir frá Byrgisskarði. Leiknir tarkoittaa leikkiä, Skjóni kirjavaa hevosta. Kun Gloria ei ollut vielä tehnyt nimikylttejä karsinoiden oviin, kuulin hänen useasti puhuttelevan oria Skjónina, joten oletin sen olevan hevosen nimi. Nimikylttien teonkin jälkeen tämä oletettu nimi on pysynyt jopa siihen pisteeseen asti, että muutkin ovat alkaneet kutsua oripoikaa Skjóniksi!

Skjóni on vasta kolmevuotias, ja se tuotiin sisätiloihin laitumelta alun perin ajatuksena, että sen kanssa opeteltaisiin vain aivan alkeita ja se laitettaisiin sitten takaisin ulos kokoaikalaitumelle muiden nuorien sekaan. Islannissa hevosia aletaan toden teolla kouluttaa vasta noin viisivuotiaina, koska ne kehittyvät hitaammin kuin muut rodut, mutta vastaavasti niiden käyttöikäkin ylittää yleensä helposti 25 vuoden rajan (pitkäikäisiäkin ne ovat - vanhin Suomen islanninhevonen on 42-vuotias Nös). Skjónille muutama viikko sisätiloissa riitti siihen, että se alkoi pudottaa paksua talvikarvaansa pois, joten se joutuu jäämään sisälle kesään asti.

Skjóni oli tilalle tullessani säpsy, erittäin vaikea hevonen, joka oli lähdössä jopa teuraaksi hankalan käytöksensä vuoksi. Ilmeisesti ori ymmärsi kuitenkin paremmin suomea kuin islantia, sillä se rauhoittui harjailuhetkiemme aikana, ja on nyt oikea sylivauva! Siinä on selvästi kuitenkin säpäkkyyttä, jonka vuoksi se ei ehkä olisi se unelmien hevoseni, vaikka olemmekin hyvät ystävät.

Skjóni katselee aina aitauksestaan, miten tyhjennän lantakottikärryjä.

Miesmäinen ruokailutyyli...

Perla on hieman vanhempi, äärimmäisen rauhallinen ja ystävällinen tamma. Se on osaava ja käyttäytyy ratsastaessa nätisti sekä tekee mielellään mitä pyydetään, ainakin käynnissä. Ravista eteenpäin Perlaa on vaikeampi ratsastaa sen suuren viljakkuuden eli eteenpäinpyrkimyksen vuoksi, ja kuulemma se vaatii pitkät höyryjen päästelyt, ennen kuin se malttaa tehdä asioita hitaamminkin.

Lempikoirani: Hvellhetta [laus. Hvetlhehtta]

Hvellhetta on iloinen, lempeä lammaskoira, joka pitää ihmisistä ja ihmisten kanssa tekemisestä. Se nauttii pylly- ja maharapsutuksista ja noutoleikeistä sekä tietenkin paimentamisesta. Hvellhetta on puolisokea tapaturman seurauksena, mutta se ei menoa hidasta, vaan koira loikkii puolitoistametristen aitojen yli kuin kunnon agilitykoira ainakin! Hvellhetta oli pentuna oikea häsläkki, mutta on nykyään tottelevainen ja tekee aina, mitä Gloria pyytää.

Hvellhetta ja Lukka

Kissat: Garfield ja George Clooney

Garfield ja George ovat ihmisrakkaita kissoja. Garfield on isokokoinen, ruualle perso kaveri, joka kulkee usein tallille tarkastamaan ihmisten touhuja. George on nuori, pienikokoinen kolli. Pikkuherra on supersuloinen ja kehrää heti ihmisen lähestyessä sekä tunkee syliin, minkä vuoksi se hurmasi tilalla vierailleet naiset viime kesänä. Georgea kehuttiin mokkakissaksi, joten se sai nimensä televisiossa tuolloin pyörineen Nespresso-mainoksessa esiintyneen naistenmiehen mukaan.

Garfield, George ja öh, Whoopie?

George on kova kiipeilemään!

Lempilampaat:

Taavertti on uudessa tallissa asuva vanhempi uuhi, joka on kesy muihin lampaisiin verrattuna. Jos se luulee, että sillä olisi pienikin mahdollisuus saada ruokaa, se tulee heti notkumaan aitauksen laidalle. Taavertti ei ehkä ole kedon kaunein kukka, mutta hauska mamma, jonka naama pistää väkisinkin naurattamaan!

Taavertti ja "Saanko ruokaa?"-ilme

Edellisistä postauksistakin tuttua ”Möhveliä” on pakko pitää lempparina pelkästään sen vuoksi, että mokoma otus on aina ruokintapöydillä seikkailemassa. Nykyään se on viisastunut sen verran, että huomatessaan minut pöydän päässä äkäisesti huitomassa se kiepahtaa sievästi ympäri ja loikkaa itse takaisin muiden sekaan. Möhveli osaa loistavat hämäysmoovit, joita se osaa käyttää, jos se täytyy ottaa muiden joukosta kiinni. Onneksi tätä en ole joutunut tekemään kuin kerran. 

"Minä vain tässä vähän syön..."

Kyllähän näitä eläinkavereita tässä on tullut haalittua muitakin, mutta tässä nämä parhaimmat kaverit. :) Silti täytyy sanoa, että ne omat eläinystävät siellä koto-Suomessa ovat niitä parhaita ystäviä. Pupuset ja muut otukset kotona ♥ sekä tietenkin koulunavetan ja työssäoppipaikan rakkaat lehmät! Terveiset heille, erityisesti koulun Hertalle ja top-paikan Mielulle ja Viikunalle ♥ 

Kotokanit ♥♥♥ Parhaat kanit!

KS Deildin

Eilisillan kirjoittamiset jäivät vähän vähille, koska olimme Byrgisskarðilla vasta juuri ennen puoltayötä. Eilen oli mukava päivä – Gloria houkutteli minut taas ratsaille, mikä meni yllättävän hyvin, sää oli loistava ja illalla alkaneet kisat olivat mielenkiintoiset.

Ratsastus Perlalla ensimmäistä kertaa putoamisen jälkeen oli ensimmäisten viiden minuutin ajan melkoisen stressintäyteistä. Perla on kuitenkin mielettömän rauhallinen hevonen, ja lopulta minäkin uskalsin rentoutua ja ratsastaa. Touhusta jäi hyvä fiilis, ja tänään olisi tarkoitus ottaa uusintakierros Perlalle hyvää tekeviä notkistustehtäviä.

Teimme iltatallin supernopeasti valmiiksi ja lähdimme kiireessä kohti Sauðárkrókuria. Halusimme olla kisapaikalla puolta tuntia ennen kisojen alkua, sillä kisat ovat ensimmäiset talvikauden kilpailut pohjoisessa, ja katsojia kerääntyikin paikalle runsaasti. Ratsastushalli oli pienehkö, sievä maneesi, jonka katsomossa oli mukava istua irtoistuinten päällä. Tuomareilla, jotka istuivat katsomoon päin, oli varmasti hauskaa leikkiä leikkiä ”Bongaa suomalainen katsomosta.” Toisin kuin untuvatakkeihin hautautuneilla islantilaisilla, minulla oli ylläni vain ohut villatakki ja toppi.

”Kyllä täällä on kuuma”, minä kiven kovaan väitin, kun vieressäni hytisevä Gloria katsoi epäuskoisena, miten riisuin takkini. Glorian Sveitsistä tullut ystäväkin pyöräytti silmiään. Hallissa oli ainakin 7 astetta lämmintä, kyllähän se Suomen kevättä vastaa…

Kyseessä oleva kilpailu on nimeltään KS Deildin, joka on osa pohjoisen mestaruuskisoja (Meistaradeild Norðurlands). Sen etelä-islantilainen versio pidettiin muutama viikko sitten. Eilen oli luvassa nelikäyntisten hevosten (eli hevosten joilla on käynti, ravi, laukka ja töltti) karsinnat, muutaman viikon päästä viisikäyntisten (edellä mainittujen lisäksi passi).

Taso oli kova. Kilpailun voittaneen orin Korgur frá Ingólfshvolin siitosarvostelu on huippuluokkaa – ratsastusominaisuuksista se on saanut 8,42 ja rakenteesta 8,39. Yksittäisten askellajien pistemäärät hujakoivat reilussa yhdeksässä!

1. sija, Artemisia Bretus - Korgur frá Ingóflshvoli - 8,07

2.sija, Valdimar Bergastað - Hugleikur frá Galtanesi - 7,63

3. sija, Þórarinn Eymundsson - Taktur frá Varmalæk - 7,20

4. sija, Ísólfur Líndal Þórisson - Freyðir frá Leysingjarstöðum - 7,13

5. sija Mette Mannseth - Hnokki frá Þúfum - 7,10

Sijoittuneet sievässä rivissä (en tiedä keitä nuo muut ovat)

Osanottajia oli kilpailussa kaikkiaan 21, joten kilpailut loppuivat myöhään. Jäimme pitkäksi aikaa notkumaan ratsastushallin aulaan juttelemaan ihmisten kanssa, ennen kuin valuimme Byrgisskarðia kohti. Aamu lähti hieman tahmeasti käyntiin, koska yöunet jäivät vähille, mutta hyvä sää paikkaa mielipahaa.