Arki alkaa sujua

Lumiset terveiset Islannista! -10*C

Korjattuun aitaan voisi pakittaa
vaikka traktorilla, eikä se kaatuisi.
Nätti se ei sen sijaan ole.

Tänään ja eilen sain huolehtia aamulla tallista yksinäni, kun Gloria lähti töihin. Aamutalliin kuuluu hevosten heinien jako ja vesien antaminen, minkä jälkeen samat toimet tehdään lampaille. Aamupalan jälkeen osa hevosista pääsee ulkotarhaan, niiden karsinat siivotaan ja kuivitetaan, ja kello kahdeltatoista jaetaan päiväheinät ja lisätään vettä.

Gloria tuli eilen pian päiväheinien jakamisen jälkeen, tänään hieman myöhemmin. Söimme ja juttelimme hetken, ennen kuin sain pitää vähän pitemmän tauon Glorian lähtiessä jo treenaamaan hevosia. En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään fiktiivistä, vaikka tarinoiden luominen on ollut nuoresta pitäen lempiharrastuksiani, mutta tänään sain tauon aikana aikaiseksi aloittaa uuden novellin. Sen voi laskea jo isoksi saavutukseksi!

Iltapäivällä luvassa oli lammasaidan korjaamista, älylliset villapallot kun olivat päättäneet raivata tiensä suoraan verkkoaidan läpi edellisiltana ja jättäneet jälkeensä toisesta reunastaan maahan taipuvan aidan. Kierrätin vanhoja paalinaruja ja sidoin aidan takaisin pystyyn, ja työn tulos näytti ilahduttavan Gloriaa. Sain kehuja iltavuoron alkaessa myös siitä, miten olin saanut paalin yksinäni auki.

Suomalaisversio

Kuten jo jossakin aiemmassa postauksessani mainitsin, täällä paalit on pakattu kovin oudosti. Tai oikeastaan oudointa on paalien avaamistapa, joka on tuhottoman raskasta tehdä.

Kotona Suomessa paalit kääritään auki pyörimällä paalin ympäri, jos niiden avaamiseen ei voida käyttää konetta. Täällä taas paali on kyljellään, sen päälle kiivetään ja sen kerrokset leikataan keskiosaan asti auki vähän pitsaleikkuria muistuttavalla välineellä, jota hakataan jalalla alaspäin. Kun kerrokset on leikattu, ne kaadetaan alas sivuille. Sitten yritetään etsiä jäljelle jäänyt keskiosa, jonka ottamisen jälkeen paalia voidaan kuoria kerros kerrokselta käyttöön.

Islantilaisversio. Paalikuva: polk.uwex.edu

Lisäksi Suomessa en ole kovin montaa kertaa törmännyt paalinarujen käyttöön, vaan usein ainakin säilörehun kanssa käytetään verkkoa. Täällä taas käytetään lähinnä vain paalinarua. Tänään saimme opetuksen siitä, miten vaarallista naru on laitumelle jäädessään, kun iso narulenkki oli pureutunut yhden ulkolampaan takajalkoihin ja teki sen kävelemisen vaikeaksi. Eristimme sen, Sigga nappasi lampaan käsittämättömällä hypnotisoivalla hämmentämistekniikalla, Gloria leikkasi narun irti sen jaloista ja minä suihkutin haavasprayta toiseen jalkaan hiertyneeseen haavaan.

Päkätin pääsi takaisin omiensa luokse, ja me jatkoimme muita töitä. Lopettelimme vasta puoli kahdeksan aikoihin, koska Gloria koulutti arkaa Skjóni-oria, ja siihen upposi paljon aikaa. Lisäksi naapuritilallinen kävi raspaamassa kahden hevosensa hampaat. Päivällisellä sain kuulla, että mies oli nähnyt, miten olin tippunut – ja nolointa tässä oli, että hevonen oli hänen! Gloria kertoi miehen vain hämmästelleen, että kyllä se tamma vain lujaa pinkoi! Ei ihme, että minua katsottiin kovin kummallisesti, kun kävin hakemassa tallin puolelta narua aidankorjausta varten. Suomalaistytön ratsastustaidot ovat varmaan kohta koko laaksossa kuuluisat.

Loppukevennykseksi iloisten hevosten tarhakuvia. Heillä oli oikein hauskaa!