Fiiliksiä

Tänään sain hieman rennomman päivän ilman aamuvuoroa, mikä tuntuu hirvittävän oudolta. Olen ollut täällä nyt melkein kolme viikkoa, ja työnteko alkaa tulla jo selkärangasta siinä määrin, etten jaksaisi nysväillä sisätiloissa. Muutama kaveri on kysellyt fiiliksiä Islannista, joten tässä niitä nyt sitten tulee!

Pähkinänkuoressa: Islanti on ihana maa, ja tahdon ehdottomasti tulla käymään täällä uudelleen! Mielelläni tekisin sen kesäaikaan, jotta näkisin syvästi rakastamaani vihreyttä. Erityisesti luontoihmisenä ja valokuvauksen ystävänä olen ollut häkeltynyt maisemien muodoista ja pienistä yksityiskohdista, joita lumipenkat ja joenuomat sekä satunnaiset linnut tarjoavat. Luontoelämyksiä on tarjolla valasbongauksesta koskenlaskuun, historiallisten kohteiden ja museoiden kiertelyyn, hevosvaelluksiin, lampaidenpaimennukseen, revontuliretkiin ja vesiputouskierroksiin, vuorikiipeilyyn ja jopa lintubongaukseen, jota sain eilen harjoittaa Byrgisskarðin takapihalta.

Olin katselemassa Skjónin treenausta (ori on rauhoittunut niin hirvittävästi, ettei sitä samaksi hevoseksi tunnista!), kun pyöröaitauksen läpi sukelsi valkomusta haukka aivan korvani juuresta. Kuului vain siiveniskun aiheuttama suhahdus, ja valkoinen petolintu syöksähti kauempana pellolla ruokailleiden pikkulintujen kimppuun, nappasi yhden ja asettui korkeammalle ruokailemaan sillä välin, kun pikkutirpat lähtivät hämmentyneesti näkättäen toiseen suuntaan. Tunturihaukka on Islannin kansalliseläin, ja oli taianomaista nähdä se saalistamassa. Se oli ehdottomasti eilisen kohokohta Skjónin hienon työskentelyn ohella! Vahinkolintubongailu on parasta bongailua, vaikka harmittaakin, etten saanut kuvaa todistusaineistoksi.

Kuvaamista Islannissa tuleekin harrastettua aivan riittämiin. Gloriasta lienee huvittavaa, miten nappaan aina kameran mukaan lähtiessämme autolla liikenteeseen ja räpsin kuvia siitä sun tästä. Siispä neuvona - Islantiin lähtiessä kannattaa ottaa mukaan mahdollisimman hyvä kamera! Laitoin jo säästöt parempaa kameraa ja objektiivia varten pystyyn – tähän maahan ei kannata tulla ilman hyvää laajakuvaobjektiivia, kamerajalustaa ja kaukolaukaisijaa, siis jos haluaa oikeasti kunnollisia kuvia maisemista. Ei kannata harrastaa samaa liikkuvasta autosta likaisen ikkunalasin kuvaamista, johon minä joudun tyytymään suurimmaksi osaksi!

Ruokavalioon kannattaa varautua siinä mielessä, että täällä syödään lähinnä vain lampaanlihaa ja kalaa. Minä en tähän varautunut, eikä mahani juuri ole nauttinut 3 viikon lihansyöntikuurista. Kuuleman mukaan ravintoloista ynnä muualta on liki mahdoton löytää kasvisannoksia, koska islantilaiset ovat niin tottuneet lihansyöntiin, joten kasvisruokailu saattaa osoittautua hankalaksi ainakin Reykjavíkin ulkopuolella, missä ruokakauppoja on vähän, valikoima on suppea ja hinnat korkeat.

Toinen asia, jonka suosittelen tuomaan Islantiin mukanaan, on ainakin osittainen kielitaito. Jotkut islantilaiset tuntuvat hieman arastelevan englannin käyttöä, mutta jos takeltelee heille muutaman hassusti lausutun sanan islantia, saa välittömästi säteileviä hymyjä, rohkaisevia nyökytyksiä sekä ystävällistä apua, selkoislannilla tietenkin. Kuten varmasti kaikissa muissakin maissa, islantilaiset arvostavat sitä, että yrität oppia heidän kielensä, eivätkä he välitä, lausuitko sen hl-yhdistelmän nyt varmasti tarpeeksi islantilaisittain.

Pienikokoisena, epävarmana ja ujona suomalaispulliaisena minä pistän silmään islantilaisten pitkänhuiskeiden, tyylikkäiden hahmojen keskellä. Ujous ei ole kovin hyvä lisä tähän soppaan. Jos haluaa selvitä Islannista ilman alemmuuskompleksia, kannattaa keskittyä maisemien katseluun kanssaihmisten sijaan! Geneettinen lottovoitto on harvinaisen yleistä täälläpäin maailmaa.

Kaikin puolin Islannista on jäänyt oikein hyvä fiilis, vaikkei alku ehkä lähtenytkään sillä lupaavimmalla mahdollisella tavalla liikkeelle! Kaikesta on selvitty ja selvitään jatkossakin, þetta reddast – kaikki selviää!

Skjóni-poika! ♥
(Voinko tuoda tuliaisina Suomeen?)