Hyvää ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille!
Eilen ja toissapäivänä sain aavistuksen lisää vastuuta, kun isäntäväki
lähti toissa-aamuna muualle ja tuli vasta eilen päivällä takaisin. Kaikki sujui
hyvin, mitä nyt eräät yli-innokkaat ipanat hajottivat karsinansa oven.
Juoksutin muutamia hevosia kumpanakin päivänä ja harjasin Skjónia melkein
tunnin saadakseni sen vaihtuvan talvikarvan lähtemään irti. Äijä on päättänyt,
että helmikuu on hyvä aika karvan pudotukseen, kun kerran ollaankin nyt
tallissa eikä kokoaikalaitumella!
Eilen illalla oli lähikylässä þorrablót, islantilainen keskitalven
juhla, jonne alueen ihmiset kokoontuvat syömään, vaihtamaan kuulumisia ja
pitämään hauskaa. Minä en sinne uskaltautunut, mutta sain täällä Byrgisskarðissakin
kokea jotain äärimmäisen mielenkiintoisen þorrablótiin liittyvän ruokaelämyksen.
Minut kutsuttiin iltapalalle, joka koostui herkullisesta palvatusta
lampaasta, perunamuusista ja, no, krhm, lampaan päästä. Svið eli lampaan
pää on islantilainen perinneruoka, jonka juuret ovat ajassa, jolloin
teurastetusta eläimestä oli pakko käyttää kaikki hyväksi. Ensin päästä
poltetaan karvat pois ja pää jäädytetään ja sahataan pituussuunnassa kahtia,
minkä jälkeen sitä keitetään, kunnes liha on kypsää, muttei irtoa vielä luista.
Pää tarjoillaan joko vielä lämpimänä tai, kuten eilen sain kokea, kylmänä.
Eikä se ollut kovin pahaa. Oikeasti. Muutaman ensimmäisen kauniin
esillepanon aiheuttaman yökkäyksen jälkeen kylmä liha slurpsahti helposti alas,
eikä pyrkinyt edes ylös! Tottunut islantilaissyöjä veisteli lampaan kallon
puhtaaksi yllättävän nopeasti, mutta minulla siihen meni rutkasti aikaa
ihmetellessäni huulten sisäpinnalle jääviä ienrippeitä (jotka nekin olivat
syötäviä!) ja oikeaa veistotekniikkaa. Silmää en pystynyt syömään, mutta
illallisemännöitsijä tokaisi vain, että saapahan hän sen sitten aamupalaksi!
Tämän päivän olenkin saanut vapaaksi, vaikkei se toki tarkoita sitä,
että olisin tallilta malttanut olla pois. Meillä oli nimittäin luvassa kolmen
varsan vieroituskeikka, mikä ei osoittautunutkaan helpoksi jutuksi. Suunnitelmana
oli, että hakisimme kolme tammaa varsoineen alhaalta laitumelta, taluttaisimme
ne ylös tallille, siirtäisimme varsat sisälle ja veisimme tammat takaisin
laitumille, mutta käytännössä tuli muutamia mutkia matkaan. Eräs tammoista
karkasi ja sai varsat lähtemään mukaansa, toinen oli suunniltaan huolesta ja
yritti loikkia odotusaitauksen aitojen ylitse, jyrätä minut ja tehdä muuta
mukavaa, ja kolmannen varsa ei halunnut lähteä mukaan laitumelta lainkaan. Kun
lopulta saimme tammat talliin, oriit innostuivat niiden läsnäolosta, ja
viedessämme niitä pois yksi varsoista hätääntyi ja yritti hyppiä karsinasta
ulos. Paria tuntia myöhemminkin, kun emä on jo laitumella, se etsii edelleen
varsaansa. Kaksi muuta emää vaikuttivat lähinnä vain helpottuneilta, kun varsat
eivät ole enää pyörimässä ympärillä.
Hetki sitten alkoi sataa niin rutkasti lunta, että ikkunasta ulos
katsoessa ei näe paljon muuta kuin valkoista. Tälle illalle on luvattu peräti
viiden kp:n revontulimyrskyä, ja sääennusteen mukaan sen pitäisi olla näkyvissä
myöhään illalla, kun pilvipeite rakoilee. Kp-asteikko on nollasta yhdeksään
kulkeva asteikko, jolla kuvataan revontuliaktiivisuutta. Suomessa ja Islannissa
revontulia voi nähdä pohjoisessa noin 2-3 kp:n alueesta ylöspäin, mutta tällä
kp-lukemalla revontulet näkyisivät helposti kotona Tampereellakin.
Tänään on luvassa enää koulujuttujen kirjoittelua ja rentoutumista. Käyn ehkä iltatallissa moikkaamassa varsoja ja Skjónia. (Voitin eilen Lotossa 10€, jos olisi yhtään enempää tullut, olisin voinut ostaa Skjónin tuliaisiksi...)
 |
| Rentoa sunnuntaita! Terveisin Skjóni |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti