Turistisunnuntai

Tänään sunnuntain kunniaksi otimme rennommin kuin aiempina päivinä. Aamutallin saimme kahdestaan valmiiksi supervauhdilla, vain puolessa tunnissa, minkä jälkeen pidimme tauon kahteentoista asti. Kahdeltatoista menin päästämään lampaat ulos, mihin meni jonkin verran enemmän aikaa kuin tavallisesti, koska edellisestä postauksesta tuttu uuhi oli hypännyt jälleen ruokintapöydälle – ja väärälle puolelle, nuorempien lampaiden sekaan. Koska Gloria ei ollut tallissa, jouduin hoitamaan tilanteen itse, siis kalastamaan mokoman muiden lampaiden seasta ja raahaamaan sen ulos jalkojeni välissä. Kuten sanottu, kevyt mamma hän ei ole, ja sain kunnon reisi- ja käsitreenit häntä liikutellessani.

Tämän jälkeen päästimme hevoset ulos ja valmistelimme tallin valmiiksi, jotta illalla ei tarvitsisi kuin ottaa eläimet sisälle. Siivosin karsinat vauhdilla, vaikka tukkoisuus hidastaa aivotoimintaa huomattavasti, ja olimme hyvissä ajoin valmiina. Kolmen aikoihin Gloria halusi viedä minut pienelle turistikierrokselle, mikä oli oikein mukava kokemus!

Ensiksi vierailimme Glaumbær-nimisellä museoalueella, johon kuuluu vuonna 1928 uusittu kirkko sekä rivistö vanhoja turvekattoisia taloja. Alueella on ollut maataloja ja kirkko ainakin 1100-luvulta asti, vaikka rakennuksia onkin uusittu sen jälkeen. Lisäksi hieman kauempana pellolla on jäänteet viikinkiaikaisesta asumuksesta, skálista. 

Sen jälkeen ajelimme takaisinpäin poiketaksemme Reykjafoss-nimisellä putouksella. Se on islantilaiskaavassa pieni vesiputous, joka on kuitenkin Skagafjörðurin suurin putous isossa Svartá-joessa. Kävelimme sinne pienen pätkän ja näimme matkalla sorsia, naalinjälkiä ja paikan, jossa maailmankuulu Landsmót-kilpailu on pidetty useita vuosia. Tänä vuonna Landsmót päätettiin kuitenkin pitää historiallisen Hólarin hevosyliopiston mailla. Lähdemme käymään Hólarissa joku toinen viikonloppu.

Reykjafoss oli todella kaunis, jäisessä kuoressaan kohiseva putous, jota pääsi katselemaan joenpenkan toiselta puolelta vähäpätöisen naruaidan takaa. Sen pauhu oli niin kova, että jouduimme Glorian kanssa huutamaan toisillemme ollessamme aivan sen kohdalla. Jää muodosti kauniita, tuhkapilvimäisiä patsaita ja laavavirtausta muistuttavia muodostelmia putouksen toiselle laidalle, ja niitä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Emme kuitenkaan viipyneet kovin pitkään, koska toisin kuin minä, joka nökötin putouksen vieressä untuvatakki päällä ja rumat toppajalkineet jalassani, Glorialla oli yllään tyylikäs ratsastustakki ja tallikengät. En juuri ihmetellyt auton sisälämpötilaa, joka läheni 30 astetta, lähtiessämme takaisin Byrgisskarðia kohti.

Reykjafossissa on eräs toinenkin mielenkiintoinen ominaisuus, sen yläjuoksulla on nimittäin kuuma lähde. Gloria lupasi, että menemme pulahtamaan siellä, kunhan valmistaudumme reissuun etukäteen uimapukujen kanssa. (Alasti ei olisi voinut mennä, koska autotielle oli, no, melkoisen lyhyt matka. Maanomistajakaan ei kuulemma arvosta turistien spontaaneja kuutamouinteja.)

Tässä kuumasta lähteestä nouseva höyry näkyy haaleasti, jos katsoo vasempaan yläkulmaan.

Lisää turistinähtävyyksien bongailua on luvassa ensi viikonloppuna, jee! Silloin lähdemme käymään Sauðárkrókurissa kunnollisella kaupunkikierroksella, mitä lie sen jälkeen keksimme.