Lammasrakosessa: Hevostelua

Pahoittelen pientä taukoa kirjoittamisessa! Viime päivinä on ollut niin paljon kaikenlaista, etten ole kerta kaikkiaan jaksanut kirjoittaa.

Alkuviikolla pääsin ratsastamaan Perlalla, aluksi aina liinassa eli Glorian hallinnassa, ja sitten itsenäisesti pitkin kenttänä toimivaa ulkoilutarhaa. Tiistaina tapahtui pieni läpimurto, kun Gloria pakotti minut kokeilemaan ravia ja tölttiä pelkän käynnin sijaan. Ennen Perlan selkään nousemista olin satavarma, etten pystyisi siihen, tirautin pienen itkun ja lähdin hammasta purren kohti tarhaa. Perla oli maastakäsin kuumana ja selvästi ilahtui siitä, että sai mennä lujempaa kuin parina edellisenä päivänä, jolloin olimme tehneet vain Perlan pitkälle ja jäykälle keholle hyvää tekeviä ympyrä- ja kulmatehtäviä. Ensimmäiset raviympyrät tuottivat ongelmia, koska Perlakin oli vauhdikkaana, mutta lopulta meno alkoi edes jotenkuten sujua. Kokeilimme myös tölttiä, mikä sujui suoralla paljon paremmin kuin ympyrällä. Keskiviikkona Perla teki jo hienoja tölttipätkiä, joskaan en pystynyt ylläpitämään menoa kovin pitkään. Ratsastuksen lopuksi sain olla positiivisesti ilahtunut siitä, etteivät Perlan vauhdikkaimmatkaan monté-hetket hirvittäneet enää.

Torstaina pääsin kokeilemaan toista hevosta, aikaisemminkin kirjoituksissa mainittua minikokoista Elduria. Rakastuin entistä palavammin! Eldur on ollut vasta alle vuoden koulutuksessa, joten se ei aivan ymmärtänyt kaikkea, mitä siltä pyysin, mutta siitä huolimatta se oli aivan uskomattoman mukava ratsastaa. Pikkupojalla on pehmein töltti IKINÄ, juurikin sellainen pilvien päällä leijailu-töltti, jota usein mainostetaan islanninhevosten askellajeista puhuttaessa. Kaiken lisäksi töltti oli tahtipuhdas ilman minkäännäköistä avustamista. Elduria ei oltu ennen ratsastettu lampoloiden välissä olevassa tarhassa, joten se ihmetteli paljon kauempana olevia lampaita ja minun kenkieni suhinaa seinää vasten (siihen se reagoi jonkinlaisella islantilaiscapriolella, mikä pisti väkisin naurattamaan!). Eldurkin osoittautui pieneksi opportunistiksi, sillä jos en pyytänyt sitä tarpeeksi voimakkaasti tekemään jotain, se saattoi madella tai mennä vähän minne halusi. Lottovoittoa odotellessa, Eldurin ottaisin mielelläni taskussani mukaan Suomeen! (Ja Skjónin, totta kai!)

Joka päivä olen myös maastakäsitellyt eri hevosia. Tällä viikolla ovat saaneet vuoronsa muun muassa Aaron, Eldur, Spaðadís, Askur sekä Hryðja. Gloria on opettanut minulle paljon uutta juoksuttamisesta, mutta vielä olisi luvassa oppien soveltamista käytäntöön. Olen huomannut olevani usein liiankin pehmeä – en vaadi hevosilta tarpeeksi, ja ne käyttävät tilaisuutta hyväksi ja löntystelevät vähän sinnepäin ja jotenkuten tai alkavat miettiä jotain aivan muuta.

Pehmeydestä on kuitenkin toisinaan hyötyäkin, kuten Skjónin kohdalla on huomattu. Saattaa olla, että pääsen näkemään pojan ruunauksen vielä tämän työssäoppimiseni aikana, mikäli eläinlääkäri suvaitsisi vain saapua ennen lähtöäni. Alueella ei ole kovin montaa eläinlääkäriä, ja usein kaikki muu menee ”ei-kiireellisen” kastrointileikkauksen edelle. Varpaat ja peukut pystyssä, että pääsisin leikkausta seuraamaan!

Sain myöskin luvan kokeilla Skjónin kanssa naksutinkoulutusta. Uskoisin, että äijä pitää siitä erittäin paljon, sillä monille hevosille se tuo vaihtelua koulutukseen, jonka palkinto perustuu paineen poistoon (eli jonkin ikävän poisottamiseen) eikä jonkin miellyttämisen antamiseen. Tarkoitus olisi opettaa Skjóni koskettamaan jotain esinettä pyynnöstä, ja muokata liikkeestä pikku hiljaa kumarrus. Se olisi aikamoinen plussa myyntivideoon! (Vähän jo itkettää ajatus siitä.)

Tämän postauksen loppuun saatte annoksen kuvia viime viikosta. Enjoy!