Aamutallin teko perjantaina keskeytyi siihen, että Þorsteinn putkahti kertomaan
lähtevämme Akureyriin heti aamutöiden päätteeksi. Uutinen ilahdutti – pääsisin näkemään
kaupungin päivänvalossa sekä kiertelemään kauppoja. Gloria ei valitettavasti
lähtenyt mukaan, mutta näimme häntä vilaukselta ajaessamme hänen työpaikkansa
ohitse, sillä Gloria oli juuri silloin ratsastamassa.
Akureyrin-matkalla juttelimme vähän niitä näitä ja yritimme saada
vaihdettua numeromme siltä varalta, että ajautuisimme erillemme. Suunnitelmissa
oli käydä ruokakaupassa, ostoskeskuksessa sekä kirjakaupassa. Oli mukava nähdä paremmin vuoret ja laaksot, joiden läpi ajoimme Akureyriin, sillä viime kerralla oli a) pimeää ja b) sankka lumisade. Nyt sää suosi, ja sain ihan kivoja kuviakin!
 |
| Lähtiessämme oli vielä hieman hämärää. |
Þorsteinn kertoo Islannista hyvin erilaisesta näkökulmasta kuin Satu
Rämön kirjoittama Islantilainen voittaa aina-kirja. Siinä missä Rämön mielestä
maa on joka kantilta täydellinen ja Suomi ja suomalaiset viallisia, kun eivät
yllä samaan täydellisyyteen, Þorsteinn kertoo myös Islannin varjopuolista. Korruptio
tuntuu pesiytyneen kaikkialle, niin maaseudulle kuin kaupunkiin kuin
politiikkaankin.
 |
| Akureyri |
Itse Akureyri on Þorsteinnin mukaan kasvanut mielettömästi 12 viime
vuoden aikana ja laajenee yhä edelleen. Islannin toisiksi suurimpana kaupunkina
sillä on hyvä muuttovirtaus, kun maaseutu tyhjenee siinä missä Suomessakin.
Kerrostaloja rakennetaan, uusia teitä asfaltoidaan ennen heinäpeltoina olleille
mäennyppylöille. Hevoset joutuvat väistymään uusien asukkaiden tieltä. Kauppoja on muitakin kuin vain ne välttämättömimmät ruokakaupat ja apteekit. Liikennettä oli välillä enemmän kuin Tampereen keskustassa ruuhka-aikaan.
 |
| Liikennevalojen punaiset valot ovat muuten sydämenmuotoisia. Ihan törkeän suloista! |
 |
| Akureyrin oopperatalo. |
Päivän aikana koko kruunuvarantoni huljahti kankkulan kaivoon. Eniten
rahaa meni kirjakaupassa, mutta yllättävän paljon upposi läjään perusleivontatarvikkeita.
Bónus-halpakaupan hyllyiltä oli hauskaa bongailla tuotteita, joiden etiketit
olivat suomeksi. Fariinisokeri, suuruste, suklaakeksejä, hoitoaine. Ostin
muutaman suomituotteen ihan vain koti-ikävää helpottaakseni, vaikka
halvemmallakin olisin päässyt. Kassalla yllätyin siitä, että ymmärsin
kassapojan yksinkertaiset kysymykset vaivatta. Kun Þorsteinn puhui minulle englantia,
kassapojankin kieli vaihtui, mutta pärjäsin hyvin siihen asti muutamalla já:lla! Sunnuntaina onkin luvassa mokkapalojen tekoa, saa nähdä, miten islantilaisittain sekin onnistuu!
 |
| Oikeanpuoleinen kirja lienee tuttu Metsossa asioiville islanninlukijoille. Ei täydellinen oppikirja, mutta paras tähän astisista, eikä tuo kielioppitehtäväkirjakaan vaikuta huonolta! |
Kirjakaupassa käydessämme olin lähes hurmoksessa. Eymundson-kirjakauppa
oli pieni paratiisi keskellä Akureyriä, täynnä ihanaa turistikrääsää ja
hyllyittäin kirjoja. Jumitin pitkäksi aikaa lintu- ja kasvikirjoja selaamaan
(yllättävän moni islantilainen lintulaji pesii Suomessakin!), ja kävin joka
ikisen tuliaismahdollisuuden läpi. Jos rahaa olisi ollut enemmän, olisin tuonut
myös kasan kirjoja mukanani, koska hyllyissä oli paljon mielenkiintoisia
kirjoja Islannin historiasta, kielestä, saagoista ja kulttuurista. Niiden
hintalappuihin oli kuitenkin selvästi lisätty ns. ”turistilisä.” Kirjaostokseni
rajoittuivat siten vain islanninoppikirjoihin sekä islanninlampaista kertovaan
kirjaseen korkeiden hintojen vuoksi, lisäksi ostin yksityiskohtaisen Islannin kartan. Tuliaisostoksiin (joista en laita kuvia, sehän pilaisi yllätyksen!) kuului muun muassa
aikamoinen läjä islantilaisia makeisia sekä lankoja. Haaveilin myös ihanasta,
vihreästä islanninlampaanvillaviltistä, mutta sen hintalappu oli melkein 70
euroa. Glorian mukaan se oli halpa, koska hän oli pulittanut omasta
islanninhevoskuvioisesta viltistään reilun satasen, mutta silti se tuntui
kalliilta etenkin, kun koko kirjakauppareissun lasku oli melkein 120 euroa.
(Rahanvaihtopisteestä haaveillessa…)
Paluumatkalla juttelimme lisää Islannista. Kävi ilmi, että itse asiassa
islantilaisten ja meidän suomalaisten näkemykset monesta asiasta ovat aika
samalla mallilla (toisin sanoen ehkä hieman kyseenalaisella pohjalla) seksuaali-
ja ihmisryhmävähemmistöjen oikeuksista ynnä muusta ”tunteita kuohuttavasta”,
kuten pakolaisista. Soldiers of Odin-tyylinen monokulttuurisuutta edistävä liike
Icelandic National Front julisti juuri pyrkivänsä mukaan Islannin politiikkaan,
tähtäimenään muun muassa Islannin eristäminen ulkopuolisista kulttuureista. He
haluavat myös kieltää burkat ja saada ”islamistiset koulut” pois Islannista,
eivät kannata Reykjavíkiin kaavaillun moskeijan rakentamista ja vastustavat
Schengenin sopimusta. Kuulostaa jollain tavalla tutulta, eikö?
(Teki pahaa lukea uutisen kommentteja. Huhhuh. Meno on aika samaa kuin
Suomessakin..)
Olimme takaisin Byrgisskarðissa vasta
hieman ennen neljää - melkein koko päivä oli kulunut kaupungissa käymiseen.
Söimme nopeasti ja painuimme tekemään tallitöitä Glorian avuksi, ja pääsimme
rentoutumaan hetkeksi ennen illallista ja nukkumaanmenoa. Päivä oli pitkä mutta mukava, ja olisi kiva nähdä Akureyri kunnolla esimerkiksi kesäaikaan, sillä putiikkeja näytti olevan levykaupoista alkaen vaikka mihin mielenkiintoiseen. Reykjavíkin kirpputorinkin haluaisin nähdä. Kuka lähtisi shoppailemaan? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti