Hevostelua ja lammasvauvoja

Sunnuntai-iltana lampolaan oli ilmestynyt kaksi pientä pääsiäisyllätystä.







Pienten pässipoikien isä on mysteeri, eikä niiden syntymää osattu odottaa lainkaan. Olikin hyvä, että ne huomattiin muiden lampaiden seasta, koska muuten ne olisivat helposti tallautuneet kuoliaiksi. Vauvattimet ovat päässeet ulos iltapäivisin, jos on ollut tarpeeksi lämmintä, ja ne selvästi nauttivat keväisestä auringonpaisteesta!

Muutkin ovat nauttineet kevään lämmöstä!

Tämä viikko on hurahtanut aivan mahdottoman nopeasti. Kauhunsekaisella odotuksella odotan sitä hetkeä, kun joudun lähtemään - vaikka muutaman kerran on ollut henkisesti rankkaa, on tämä ollut upea kokemus, ja olen oppinut paljon niin hevosten käsittelystä kuin monesta muustakin asiasta. Olen tavannut mukavia ihmisiä ja ihania eläimiä, ja tietenkin rakkaan Skjónin, jota tulee eläimistä kaikkein eniten ikävä.



Maanantain menoista en enää muista. :D Oli lämmintä ja tein vain puolikkaan päivän, koska en ollut malttanut pitää sunnuntaita vapaana. Harjailin Skjónia ja tein perus tallitöitä, albiinon Mjöll-tamman omistaja kävi katsomassa perheineen, miten tamma on koulutuksessa edistynyt. Ei tainnut mitään sen kummempaa olla.

Tiistaina juoksutin Spaðadísin, Perlan ja Askurin. Spaðadísin kanssa edistyimme loppupeleissä sen verran, että tamma ei enää kaatunut ulkolapansa läpi, tai miten se nyt sanotaankaan suomeksi. Askurin edistyksestä olen erittäin ylpeä, ennen pää ylhäällä kaahottanut äijä on alkanut rentoutua ja venyttää itseään eteen ja alas. Perlakin on notkistunut paljon ja kulkee turpa maassa koko juoksutuksen ajan. Sain siitä paljon kehuja, sillä kun Gloria piti tunnin eilen jollekin saksalaiselle ystävälleen, tamma kuulemma pyrki kuulemma venyttämään itseään koko ajan! Perla on hienosti löytänyt tasapainonsa, ja vaikka se ei vieläkään vie takaosaansa tarpeeksi alleen, edistystä on tapahtunut.

Keskiviikkona juoksutin jälleen Perlan ja Askurin, ja iltapäivämme kävimme myös ratsastusretkellä. Jännitin aluksi, vaikka ratsunani kulkeva Eldur onkin maailman rauhallisin viisivuotias, mutta rentouduttuani myös Eldur rentoutui selvästi, ja sen kiireinen tipsutus muuttui maltilliseksi mateluksi. Eldur kuunteli apujani hienosti ja oli herkkä ja reaktiivinen, sitä ei todellakaan tarvinnut pyytää kahdesti. Sekin oli yksi syy sille, miksi maltoin rentoutua myös ravatessamme, minä todella luotin, että Eldur pysähtyy pyydettäessä. Taisin virnuilla ruunan selässä muutaman kerran kuin hullu, sen verran hyvältä ratsastus taas tuntui!

Ratsastusretken päätteeksi hoidimme tallin kuntoon aikaisin, sillä lähdimme jälleen Sauðárkrókuriin ratsastuskilpailuja katsomaan. Lähdimme hieman myöhässä, mutta automatka sujui jotenkin mystisellä tavalla paljon nopeammin kuin aiemmin, ja olimme hyvissä ajoin kisapaikalla. Maneesin parkkipaikalla oli vain muutamia autoja, mikä herätti ihmetystä.

Kävi ilmi, että gæðingafimi, eli islanninhevosten "kouluratsastus"kilpailu, ei ole kovin suosittua islantilaisten keskuudessa. Se koetaan tylsänä eikä erityisen mielenkiintoisena. Gæðingafimissä arvostellaan ratsukon harmonisuutta, liikkeiden suoritusta, sekä askellajien puhtautta ja tahtia.

Pisteitä jakoivat viisi tuomaria, jotka jakoivat eri arvostelukohteiden pisteyttämisen keskenään. Pisteitä annettiin noin kolme per arvostelukohde, joita olivat gangtegund eli askellajit, flæði eli flow, æfingar eli harjoitukset, sekä fjölhæfni eli vaihtelevuus. Aivan kaikista pisteytyksistä en ollut samaa mieltä, esimerkiksi jotkut tuomarit antoivat paljon pisteitä ratsukoille, joiden aito yhteistyö oli heikkoa, hevonen oli jännittynyt ja taisteli kuolainta vastaan, mutta jos askellajit olivat tarpeeksi näyttäviä, pisteitä herui kuitenkin. Sellaiset muutamat ratsukot, joiden yhteistyö sujui hienosti ja hevonen oli rento ja liikkui mielellään, eivät sen sijaan saaneet pisteitä, jos näyttävyys unohtui.

Voittajaksi selviytynyt Artemisia Bertus sekä upea ori Korgur frá Ingólfshvoli näyttivät sekä toimivaa yhteistyötä että näyttäviä askellajeja. Korgur on hyvin itsevarma, rento ja näyttävä ja se kulkee tasapainoisesti kaikissa askellajeissa. Ei ollut kovin suuri yllätys, että ori voitti - taas!



Toisella sijalla olivat Mette Manseth ja Háttur frá Þúfum. Heidän numeronsa ei ollut ehkä aivan yhtä näyttävä, mutta kaunis ja harmoninen ja kaiken kaikkiaan hyvin toteutettu. Hyvää mieltä nostatti Hátturin suloinen espanjalaiskäynti, joka ei ollut täydellinen mutta sitäkin mieleenpainuvampi ja erilainen suoritus.

Barokki-issikka! Ratsukko näytti myös täysin tasapainoista tölttipohkeenväistöä.

Erittäin paljon minua ilahdutti muutaman hevosen kohdalla alaturpahihnan puuttuminen. Itse en pidä sen käytöstä, koska se helposti estää hevosta osoittamasta mieltään liian kovaa kuolaintuntumaa/suun epämukavuutta kohtaan. Näillä muutamalla, kuten Korgurilla, ei ollut mitään ongelmia kuolaintuntuman kanssa, ja hevoset olivat rentoja.

Paluumatkalla oli jo täysin pimeää, ja taivas ilahdutti meitä lyhyellä ja vilkkaalla revontulinäytelmällä. Muutama päivä takaperin olin juuri ennen nukkumaanmenoa nähnyt aivan upean, käsittämättömän kirkkaan revontulinäytelmän. Koska näin sen vain omasta huoneestani ja olin liian väsynyt lähteäkseni ulos, en saanut siitä kuvia. Kisailtana kuitenkin sain kuvia, sillä pysähdyimme varta vasten tienreunaan, ja sain käyttää auton konepeltiä kamera-alustana.



Revontulihetkiä on kenties luvassa lisääkin, koska revontulimyrskyvaroitus on annettu tästä illasta eteenpäin parille päivälle. Jos pilviverho yhtään raottuu ja järkyttävä tuuli loppuu, saattaisi olla revontuliretken paikka!

Eilen ei tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Tein perushommat, mutten oikeastaan muuta, koska Gloria piti tunnin ystävälleen ja minä tein koulujuttuja. Yritin ottaa edustavia kuvia Glorian ratsastamasta Hryðja-tammasta, mutta useasta kymmenestä kuvasta Glorialle kelpasi vain muutama, koska kamerani ei ole kovin nopea, ja töltistä on saatava juuri se tietty vaihe kuvaan.

Otin tietenkin myös kuvia Skjónista, jonka kanssa leikin hieman. Poika on alkanut hermoilla laitumen portista kulkemista ja sähkölangan napsuminen saa sen säikähtämään. Työstimme sitä pikaisesti tänään ja jatkamme huomenna, jospa äijä taas rauhoittuisi.

Pika-Skjóni

Uljas prinssi ♥

Tölttiä eteen-alas? Onnistuu sekin, vaikkei ihan tahdissa!

Pieni hevonen, iso sielu!

Tänään on tuullut hurjasti, minkä vuoksi hevoset saivat vapaapäivän. Lampaat eivät sen sijaan päässeet pinteestä, vaan luvassa oli kerintäpuuhaa, mikä kelpasi minulle erittäin hyvin! Olin saanut napattua sisälle vain melko huonovillaisia yksilöitä, joten en kovasti saanut hamstrattua villaa. Ehkä seuraavalla kerralla paremmin..

Huomisesta en tiedä yhtään, sunnuntaina tarkoitus olisi taas leipoa jotain. Ehkä vielä lähtisimme käymään lypsytilalla ennen lähtöäni Suomeen. Huh, on tajutonta ajatella, että olen kohta taas kotona. Ihanaa nähdä tutut ihmiset ja eläimet, mutta toki on surkeaa jättää nämä tutuiksi tulleet taakse. Ehkä se rahan ja onnen jumalatar voisi siunata sen verran rahaa, että meille mahtuisi pari ponia... ;)

Lisää hevoshommia

Pääsin hurjastelemaan traktorilla tiistaina, ja myös eilen pääsin traktorin kyytiin. Se olikin mukavaa piristystä muuten melko tasapaksuna edenneeseen arkeen. Viimeisimmästä traktoriajelusta olikin melkein puoli vuotta, ja minun ikäiseni Valtra oli aika erilainen käyttää kuin muut ajamanani olleet traktorit, joten harjoittelemista on kyllä. Veimme paalin alas laaksoon tammoille ja varsoille. Kyyti oli äärimmäisen töyssyinen kaikista kivistä ja kuopista johtuen, ja kerran, kun en huomannut yhtä kiveä, koko traktori huojahti oikein kunnolla. Kyydissäni ollut Sigga vain hihitti kauhistuneelle ilmeelleni. Paalin sain paikalleen ja traktorin ylös jyrkkää mäkeä ilman ongelmia, edes mäkilähtö ei tuottanut hankaluuksia!

Ponit katselivat ihmeissään, kuka ihme siellä traktorin kyydissä tunaroi.

Tiistaina reippailin myös sen verran, että vein nuorison laitumelle suolakiven. Raahasin kymmenkiloista palikkaa olkapäilläni pitkin kumpuista jyrkänteenreunaa ja pompin isojen sadevesirailojen ylitse. Kun hevoset huomasivat minut, ne kaikki tulivat katsomaan, ja yrittivät alkaa mutustaa kiveä jo ennen kuin sain sen sidottua paikalleen. Luultavasti koko kivi on jo syöty, sellaisella vauhdilla ponit sen kimppuun kävivät.

Tämä kaveri on taitava karkailija. Sillä on jokin mystinen reitti, jonka kautta se ilmestyy sähkölankojen ja metalliporttien toiselle puolelle syömään pihaan jääneitä heiniä, eikä kukaan tiedä, miten se houdinitempuissaan onnistuu. 

Lisäksi meillä oli ohjelmistossa nuorison laitumen aidan korjausta solisevan puron vieressä. Kahmin kivikosta valtavan määrän kiviä taskuihini, ja Gloria ei näyttänyt uskovan, että minä tosissani aion niistä hioa korukiviä :D Löysin yhden murikan, jonka rikkoessani sisältä löytyi pienenpieniä vuorikristallikiteytymiä. Teen sunnuntaina kiviretken puron reunalle ja ylös vuorille.

Hutera aita näkyy vaaleana nauhana kuvassa. Lisäsimme aidankeppejä kivien keskelle lankaa tukemaan.

Eilen lähdimme taas KS-deildiniä katsomaan. Matkan varrella näkymät olivat muuttuneet edellisestä kerrasta melkoisesti, sillä kaikki lumi oli sulanut pois. Laakson pohjalla Vestari Jökulsá-joki oli ylittänyt joenpenkkansa ja oli muodostanut valtavia lammikoita, joiden vuoksi laakson alaosia ei kuulemma voi käyttää viljelykseen.









Sauðárkrókurissa käväisimme pikaisesti kaupassa, ja törmäsimme vierailemamme maitotilan emäntään. Hän tarjosi mahdollisuutta lähteä iltalypsylle, mutta olin jo lupautunut kisoihin, joten en kehdannut luistaa lupauksestani ja jättää Gloriaa yksin. Toivottavasti pääsisin taas pian käymään tapaamassa raitalehmiä!

Kilpailut olivat hieman lyhyemmät, koska nelikäyntiluokkien (kilpailijat näyttävät käynnin, ravin, laukan, töltin ja lisätyn töltin) sijaan kisat keskittyivät tölttiin. Näimme siis kolme eritempoista tölttisuoritusta jokaiselta ratsukolta. Erityisesti finaalikierroksilla erotti hienosti eri kilpailijoiden vahvuudet, kun radalla oli samaan aikaan 4-5 ratsukkoa.







Tänään palailimme arkeen. Aamulla pääsin traktorin kyytiin ja autoin karanneen ponin saamisessa takaisin aitaukseen säätämällä sähköjä päälle ja pois. Aamut ovat menneet viime aikoina melkoisen mukavasti, kun olemme tehneet työt Siggan kanssa puoliin, enkä ole joutunut räpeltämään paalien kanssa itsekseni. Traktorikyyditkin kelpaavat aina!

Aamulla väsynyttä väkeä.

Eräs kirjava ponimus esittelemässä mystisiä teleporttauskykyjään aidan väärällä puolella. 

Sää oli lähes kesäinen ja täysin tyyni ensimmäistä kertaa Islantiin tuloni jälkeen. Vasta illalla tuuli nousi taas viilentämään ilmaa, siihen asti pärjäsin hyvin t-paidalla. Tavanomaisten talliaskareiden lisäksi korjasin oripoikien aitausta (ja sain mojovan sähköiskun oikosulusta! En ole sähköherkkä, ja räpläilen aitoja yleensä paljain käsin, mutta se tujaus kyllä tuntui ja pitkään.) ja siivoilin pyöröaitausta sekä selvitin melkoisen läjän sotkeentunutta sähkölankaa.




Ensimmäisessä kuvassa solmun vasemmalla puolella olevassa langassa kulki sähkö, oikella ei. Avatessani solmua sain sähköiskun tuosta paljastuneesta, palaneesta kohdasta. Kävin nappaamassa sähköt pois, avasin solmun, ja sieltä paljastui pitkät pätkät puhkikulunutta köyttä. Solmin narut uudelleen ja leikkasin huonot kohdat pois, ja sähkö kulkee taas! (Sähkönpuute osassa aitausta saattoi olla syynä siihen, miksi alla olevassa kuvassa oleva hopeanmusta oripoika kävi juoksulenkillä pitkin pihoja joku aika sitten :'))

Kovasti tarkasteltiin meikäläisen työmaata.

Kaunis Eldfaxi, jonka harja on "hieman" kärsinyt orien leikeistä.

Iltapäiväksi suuntasimme Glorian kanssa laaksonpohjalle tekemään uutta aitausta, jotta saisimme tammat ja varsat vieroitettua toisistaan. Ruuvailin ehkä viisikymmentä langankujaa paikalleen rautatolppiin, jotka Gloria hakkasi maahan. Puuha oli ihan mukavaa musiikkia kuunnellen ja auringonlaskua katsellen ja koirat ympärillä hyörien, vaikka lopulta katoavan valon mukana myös lämpö hävisi sen siliän tien. Päivästä jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä fiilis.