Lisää hevoshommia

Pääsin hurjastelemaan traktorilla tiistaina, ja myös eilen pääsin traktorin kyytiin. Se olikin mukavaa piristystä muuten melko tasapaksuna edenneeseen arkeen. Viimeisimmästä traktoriajelusta olikin melkein puoli vuotta, ja minun ikäiseni Valtra oli aika erilainen käyttää kuin muut ajamanani olleet traktorit, joten harjoittelemista on kyllä. Veimme paalin alas laaksoon tammoille ja varsoille. Kyyti oli äärimmäisen töyssyinen kaikista kivistä ja kuopista johtuen, ja kerran, kun en huomannut yhtä kiveä, koko traktori huojahti oikein kunnolla. Kyydissäni ollut Sigga vain hihitti kauhistuneelle ilmeelleni. Paalin sain paikalleen ja traktorin ylös jyrkkää mäkeä ilman ongelmia, edes mäkilähtö ei tuottanut hankaluuksia!

Ponit katselivat ihmeissään, kuka ihme siellä traktorin kyydissä tunaroi.

Tiistaina reippailin myös sen verran, että vein nuorison laitumelle suolakiven. Raahasin kymmenkiloista palikkaa olkapäilläni pitkin kumpuista jyrkänteenreunaa ja pompin isojen sadevesirailojen ylitse. Kun hevoset huomasivat minut, ne kaikki tulivat katsomaan, ja yrittivät alkaa mutustaa kiveä jo ennen kuin sain sen sidottua paikalleen. Luultavasti koko kivi on jo syöty, sellaisella vauhdilla ponit sen kimppuun kävivät.

Tämä kaveri on taitava karkailija. Sillä on jokin mystinen reitti, jonka kautta se ilmestyy sähkölankojen ja metalliporttien toiselle puolelle syömään pihaan jääneitä heiniä, eikä kukaan tiedä, miten se houdinitempuissaan onnistuu. 

Lisäksi meillä oli ohjelmistossa nuorison laitumen aidan korjausta solisevan puron vieressä. Kahmin kivikosta valtavan määrän kiviä taskuihini, ja Gloria ei näyttänyt uskovan, että minä tosissani aion niistä hioa korukiviä :D Löysin yhden murikan, jonka rikkoessani sisältä löytyi pienenpieniä vuorikristallikiteytymiä. Teen sunnuntaina kiviretken puron reunalle ja ylös vuorille.

Hutera aita näkyy vaaleana nauhana kuvassa. Lisäsimme aidankeppejä kivien keskelle lankaa tukemaan.

Eilen lähdimme taas KS-deildiniä katsomaan. Matkan varrella näkymät olivat muuttuneet edellisestä kerrasta melkoisesti, sillä kaikki lumi oli sulanut pois. Laakson pohjalla Vestari Jökulsá-joki oli ylittänyt joenpenkkansa ja oli muodostanut valtavia lammikoita, joiden vuoksi laakson alaosia ei kuulemma voi käyttää viljelykseen.









Sauðárkrókurissa käväisimme pikaisesti kaupassa, ja törmäsimme vierailemamme maitotilan emäntään. Hän tarjosi mahdollisuutta lähteä iltalypsylle, mutta olin jo lupautunut kisoihin, joten en kehdannut luistaa lupauksestani ja jättää Gloriaa yksin. Toivottavasti pääsisin taas pian käymään tapaamassa raitalehmiä!

Kilpailut olivat hieman lyhyemmät, koska nelikäyntiluokkien (kilpailijat näyttävät käynnin, ravin, laukan, töltin ja lisätyn töltin) sijaan kisat keskittyivät tölttiin. Näimme siis kolme eritempoista tölttisuoritusta jokaiselta ratsukolta. Erityisesti finaalikierroksilla erotti hienosti eri kilpailijoiden vahvuudet, kun radalla oli samaan aikaan 4-5 ratsukkoa.







Tänään palailimme arkeen. Aamulla pääsin traktorin kyytiin ja autoin karanneen ponin saamisessa takaisin aitaukseen säätämällä sähköjä päälle ja pois. Aamut ovat menneet viime aikoina melkoisen mukavasti, kun olemme tehneet työt Siggan kanssa puoliin, enkä ole joutunut räpeltämään paalien kanssa itsekseni. Traktorikyyditkin kelpaavat aina!

Aamulla väsynyttä väkeä.

Eräs kirjava ponimus esittelemässä mystisiä teleporttauskykyjään aidan väärällä puolella. 

Sää oli lähes kesäinen ja täysin tyyni ensimmäistä kertaa Islantiin tuloni jälkeen. Vasta illalla tuuli nousi taas viilentämään ilmaa, siihen asti pärjäsin hyvin t-paidalla. Tavanomaisten talliaskareiden lisäksi korjasin oripoikien aitausta (ja sain mojovan sähköiskun oikosulusta! En ole sähköherkkä, ja räpläilen aitoja yleensä paljain käsin, mutta se tujaus kyllä tuntui ja pitkään.) ja siivoilin pyöröaitausta sekä selvitin melkoisen läjän sotkeentunutta sähkölankaa.




Ensimmäisessä kuvassa solmun vasemmalla puolella olevassa langassa kulki sähkö, oikella ei. Avatessani solmua sain sähköiskun tuosta paljastuneesta, palaneesta kohdasta. Kävin nappaamassa sähköt pois, avasin solmun, ja sieltä paljastui pitkät pätkät puhkikulunutta köyttä. Solmin narut uudelleen ja leikkasin huonot kohdat pois, ja sähkö kulkee taas! (Sähkönpuute osassa aitausta saattoi olla syynä siihen, miksi alla olevassa kuvassa oleva hopeanmusta oripoika kävi juoksulenkillä pitkin pihoja joku aika sitten :'))

Kovasti tarkasteltiin meikäläisen työmaata.

Kaunis Eldfaxi, jonka harja on "hieman" kärsinyt orien leikeistä.

Iltapäiväksi suuntasimme Glorian kanssa laaksonpohjalle tekemään uutta aitausta, jotta saisimme tammat ja varsat vieroitettua toisistaan. Ruuvailin ehkä viisikymmentä langankujaa paikalleen rautatolppiin, jotka Gloria hakkasi maahan. Puuha oli ihan mukavaa musiikkia kuunnellen ja auringonlaskua katsellen ja koirat ympärillä hyörien, vaikka lopulta katoavan valon mukana myös lämpö hävisi sen siliän tien. Päivästä jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä fiilis.