Skjóni-sunnuntai

Eilen sunnuntain kunniaksi sain rennomman päivän ja tein vain aamutallin, loppupäivän oli tarkoitus olla vapaana. Leivoin minttusuklaamuffeja, jotka ovat kaikki jo menneet parempiin suihin, sekä kirjoittelin, opiskelin hevosten ruokintaa ja katselin Netflixiä aikani kuluksi. Iltapäivällä kävin ulkona puuhaamassa rakkaan Skjónin sekä Hvellhettan kanssa, tekemässä muutaman paalinarupalmikon suolakivien kiinnitystä varten ja muutenkin auttelemassa tallihommissa. Skjóni oli leikkisällä päällä ja sai minut väkisinkin liikuttumaan kutsuessaan minut leikkiinsä mukaan. On ihmeellistä ajatella, että minä näyttelin osaa oriin eloonjäämisessä ja teurastuomion kumoamisessa, ja toisaalta se saa minut myös surulliseksi, koska en voi osallistua oriin myöhempään elämään. Pelottaa jo nyt, miten vaikeaa hyvästeistä tulee, sillä tosiasiahan on, että ilman todellista ihmettä en luultavasti näe Skjónia enää koskaan täältä lähdettyäni.

"Sinä olet se kiva ihminen!": Maailman ihanin näky on innoissaan vastaan tuleva hevonen!

Videoin osan puuhasteluistamme nähdäkseni koulutushetkien mahdollisia ongelmakohtia, ja sain samalla kivoja yhteiskuvakaappauksia. Sää oli ihastuttavan raikas, vaikka pilvistä olikin, ja ympärilläni pörräävä hevonen iloinen ja täynnä intoa. Siinä iltapäivän pienessä hetkessä oli vähän aikaa koko maailma ja kaikki sen kauneus.

En elättele toiveita tämän sinnittelijän kanssa... :'D
"En minä sitä vähään aikaan ole kastellut.."

Loppupäivä kului huoneessani nököttäen, koska Glorian ystävä tuli kylään ja olin liian ujo kipittääkseni heidän ohitseen ulos. Tylsäähän siinä väkisinkin tuli. Hoivasin lisää Glorian kuukahtaneita orkideoja, joista yksi on jo selvästi piristynyt, ja tein samoja juttuja kuin aamullakin. Illalla keskustelimme Glorian kanssa kasveista, ja kävi ilmi, että vaikka Gloria sanoo olevansa viherpeukalo, sitoutuminen kasvien hoitoon on välillä vähän hakusessa. (Siitä kertoo esimerkiksi tänään huomaani hylätty lähes kuollut orkideanrääpäle sekä pystyynkuihtunut joulutähdenraato portaiden yläpäässä. Jukkapalmu ja onnenbambu sentään ovat säilyneet hengissä… 😄).  

Tänään tein aamuvuorolla läpimurron tajutessani paremman heinänkantotavan, jonka ansiosta ruokintapöytien täyttö sujuu nyt puolet nopeammin! Aiemmin yritin kahmaista kaiken puristukseen (15kg heinää + hyvin lyhyet kädet = ei kovin hyvä tekniikka!), mutta nyt tuli huomattua, että käsivarsien päällä kantaminen on paljon helpompaa. Aamuvuoro oli mielenkiintoinen siitäkin syystä, että olin viettänyt muutaman tunnin edellisestä yöstä vessassa oksentaen, joten olo oli vähän hutera. Taukoni vietin sängyssäni maaten ja haalien toipilasorkideoja ympärilleni tuomaan kotoista tunnelmaa. On outoa olla näin kasvittomassa ympäristössä, kun kotona on tottunut siihen, että kasveja on jokaisella vaakasuoralla pinnalla! Kuulemma seuraavan kerran käydessämme Akureyrissä poikkeamme myös puutarhamyymälään, jotta saisimme huonokuntoisille kasveille paremmat oltavat.

Maastakäsittely jäi tänään vähille. Juoksutin Askurin, ja vauhdikas äijä malttoi tehdä pieniä pätkiä kunnolla töitäkin, mistä olen hyvin ylpeä. Irtojuoksutin myös Skjónia muutaman ympyrän verran ihan vain kokeillakseni, miten se onnistuisi, ja alkuhämmennyksen jälkeen Skjóni näytti pitävän uudenlaisesta ”leikistä” erittäin paljon! Muuten koulutus jäi tältä päivältä vähille, koska tuuli yltyi kolmen jälkeen niin kovaksi, ettei Gloriakaan ratsastanut kuin muutamalla hevosella.

Eilisen revontulimyrsky jäi muuten meiltä täysin väliin pilvien takia. Muualla Islannissa näytti olevan onnekkaampaa – upeita kuvia revontulimyrskystä voi katsella täältä.