Pääsiäispuuhaa

Gleðilega páska! Hyvää pääsiäistä! :) Vaikka olikin sunnuntai ja olisin saanut levätä ja rentoutua, päätin kuitenkin tehdä hommia. Vatsaflunssa - tai mikä lie tällä viikolla onkaan minua vaivannut - on hellittänyt hieman, ja pahoinvointia ynnä muuta on ollut enää muutamassa aallossa.

Aamupäivätallia tehdessäni työntekoni tultiin keskeyttämään "pääsiäisbrunssia" varten. Söimme lammasta (mikä muuten ei todellakaan ole kovin pääsiäisperinteikäs ruoka, koska, no, sitä syödään aina), perunoita, ranskalaisia ja salaattia, minä äärimmäisen vähän kaikkea, koska pelkäsin vatsani puolesta. (Näin illalla voin sanoa pelänneeni ihan syystä.) Sitten eteeni mätkäistiin kolme valtavaa pääsiäismunaa, joihin oli aseteltu tekokukkia ja pääsiäistipuja ynnä muuta koristetta.

Kunkin munan takana oli tulppa, jonka poistamisen jälkeen pääsi käsiksi munan sisällä oleviin yllätyksiin. Olisin mielelläni säästänyt munat hieman myöhemmälle, koska olin aivan täynnä, mutta on kuulemma perinteen mukaista avata yksi ruuan jälkeen. Munan sisällä kun on kamalan karkkimäärän lisäksi pieni paperilappunen, johon on printattu ohjenuora tulevalle vuodelle.

"Täydellinen vapaus on mahdollista saavuttaa kesyttämällä itsensä."
 Mitenhän tätä pitäisi tulkita?

Ekologisuus on näistä suklaamunista kaukana. Yritin olla näyttämättä
järkyttyneeltä siitä muovimäärästä, joka suklaamunan sisälle kätkeytyi. Huh huh!

Ruuan jälkeen halusin jatkaa hommiani, mutta sainkin hieman extrakivaa tehtäväkseni, nimittäin kerintää! Kerinnästä pidän aivan hurjasti, joten oli mukavaa päästä sitä tekemään. Ensimmäisen kerintäuhrini vasen kylki, jonka siloitin ihonmyötäisesti, oli nätin tasainen, ja villa irtosi kokonaisena laattana. Sen anastin itselleni huovutusprojektia varten. Sitten kävi käsky, että jätä muutaman sentin villa, ja eikös vain se siloinen jälki ollut tipotiessään seuraavien uuhien kohdalla, kun sama rivakka tahti piti pitää yllä!

Kaiken lisäksi emme kerinneet lampaita kokonaan, ainoastaan niiden etuosan. Osittaisesta kerinnästä huolimatta iltatallissa huomasi yhtäkkiä, miten kolmisenkymmenen uuhen puolikerintä teki hirveän eron ruokintapöydän riittoon! Kapokaulaiset mammat mahtuivat nyt helposti mutustamaan rehua, eivätkä joutuneet tunkemaan, kuten usein aiemmin.

Islanninlampaiden villasta pidän kovasti. Lampailla on paksu alusvilla (þel), joka huopuu helposti, ja pitkä, karhea peitinkarva (tog). Tämä peitinkarva tekee islantilaisesta lopi-langasta tehdyistä villapaidoista aavistuksen kutisevia. Osalla lampaista villanlaatu oli tasainen ja hyvä (sellainen, jollaisesta mielellään tekisi huovutetun taljan), mutta osalla se vaihteli rajusti eri puolilla kehoa.

Muodikas mamma, tyylikäs klippaus ja pilkutkin vielä.
Tuo Mustikiksi ristimäni musta uuhi piti kovasti hevosherkuista,
 joita sille sujautin muutaman. Liekö siitä saisin kaverin!

Pääsiäissää on vaihdellut lumisateesta auringonpaisteeseen ja puolipilviseen. Aurinko nousi kirkkaalta taivaalta, mikä lupailee hyvää ja pitkää kesää! Pitkä siitä väkisinkin tulee, koska ruoho alkaa jo vihertää.

Päivä päättyi ihanaan auringonlaskuun. Toivottavasti huomisesta tulisi yhtä mielenkiintoinen päivä kuin tänään oli!