Hevostelua ja lammasvauvoja

Sunnuntai-iltana lampolaan oli ilmestynyt kaksi pientä pääsiäisyllätystä.







Pienten pässipoikien isä on mysteeri, eikä niiden syntymää osattu odottaa lainkaan. Olikin hyvä, että ne huomattiin muiden lampaiden seasta, koska muuten ne olisivat helposti tallautuneet kuoliaiksi. Vauvattimet ovat päässeet ulos iltapäivisin, jos on ollut tarpeeksi lämmintä, ja ne selvästi nauttivat keväisestä auringonpaisteesta!

Muutkin ovat nauttineet kevään lämmöstä!

Tämä viikko on hurahtanut aivan mahdottoman nopeasti. Kauhunsekaisella odotuksella odotan sitä hetkeä, kun joudun lähtemään - vaikka muutaman kerran on ollut henkisesti rankkaa, on tämä ollut upea kokemus, ja olen oppinut paljon niin hevosten käsittelystä kuin monesta muustakin asiasta. Olen tavannut mukavia ihmisiä ja ihania eläimiä, ja tietenkin rakkaan Skjónin, jota tulee eläimistä kaikkein eniten ikävä.



Maanantain menoista en enää muista. :D Oli lämmintä ja tein vain puolikkaan päivän, koska en ollut malttanut pitää sunnuntaita vapaana. Harjailin Skjónia ja tein perus tallitöitä, albiinon Mjöll-tamman omistaja kävi katsomassa perheineen, miten tamma on koulutuksessa edistynyt. Ei tainnut mitään sen kummempaa olla.

Tiistaina juoksutin Spaðadísin, Perlan ja Askurin. Spaðadísin kanssa edistyimme loppupeleissä sen verran, että tamma ei enää kaatunut ulkolapansa läpi, tai miten se nyt sanotaankaan suomeksi. Askurin edistyksestä olen erittäin ylpeä, ennen pää ylhäällä kaahottanut äijä on alkanut rentoutua ja venyttää itseään eteen ja alas. Perlakin on notkistunut paljon ja kulkee turpa maassa koko juoksutuksen ajan. Sain siitä paljon kehuja, sillä kun Gloria piti tunnin eilen jollekin saksalaiselle ystävälleen, tamma kuulemma pyrki kuulemma venyttämään itseään koko ajan! Perla on hienosti löytänyt tasapainonsa, ja vaikka se ei vieläkään vie takaosaansa tarpeeksi alleen, edistystä on tapahtunut.

Keskiviikkona juoksutin jälleen Perlan ja Askurin, ja iltapäivämme kävimme myös ratsastusretkellä. Jännitin aluksi, vaikka ratsunani kulkeva Eldur onkin maailman rauhallisin viisivuotias, mutta rentouduttuani myös Eldur rentoutui selvästi, ja sen kiireinen tipsutus muuttui maltilliseksi mateluksi. Eldur kuunteli apujani hienosti ja oli herkkä ja reaktiivinen, sitä ei todellakaan tarvinnut pyytää kahdesti. Sekin oli yksi syy sille, miksi maltoin rentoutua myös ravatessamme, minä todella luotin, että Eldur pysähtyy pyydettäessä. Taisin virnuilla ruunan selässä muutaman kerran kuin hullu, sen verran hyvältä ratsastus taas tuntui!

Ratsastusretken päätteeksi hoidimme tallin kuntoon aikaisin, sillä lähdimme jälleen Sauðárkrókuriin ratsastuskilpailuja katsomaan. Lähdimme hieman myöhässä, mutta automatka sujui jotenkin mystisellä tavalla paljon nopeammin kuin aiemmin, ja olimme hyvissä ajoin kisapaikalla. Maneesin parkkipaikalla oli vain muutamia autoja, mikä herätti ihmetystä.

Kävi ilmi, että gæðingafimi, eli islanninhevosten "kouluratsastus"kilpailu, ei ole kovin suosittua islantilaisten keskuudessa. Se koetaan tylsänä eikä erityisen mielenkiintoisena. Gæðingafimissä arvostellaan ratsukon harmonisuutta, liikkeiden suoritusta, sekä askellajien puhtautta ja tahtia.

Pisteitä jakoivat viisi tuomaria, jotka jakoivat eri arvostelukohteiden pisteyttämisen keskenään. Pisteitä annettiin noin kolme per arvostelukohde, joita olivat gangtegund eli askellajit, flæði eli flow, æfingar eli harjoitukset, sekä fjölhæfni eli vaihtelevuus. Aivan kaikista pisteytyksistä en ollut samaa mieltä, esimerkiksi jotkut tuomarit antoivat paljon pisteitä ratsukoille, joiden aito yhteistyö oli heikkoa, hevonen oli jännittynyt ja taisteli kuolainta vastaan, mutta jos askellajit olivat tarpeeksi näyttäviä, pisteitä herui kuitenkin. Sellaiset muutamat ratsukot, joiden yhteistyö sujui hienosti ja hevonen oli rento ja liikkui mielellään, eivät sen sijaan saaneet pisteitä, jos näyttävyys unohtui.

Voittajaksi selviytynyt Artemisia Bertus sekä upea ori Korgur frá Ingólfshvoli näyttivät sekä toimivaa yhteistyötä että näyttäviä askellajeja. Korgur on hyvin itsevarma, rento ja näyttävä ja se kulkee tasapainoisesti kaikissa askellajeissa. Ei ollut kovin suuri yllätys, että ori voitti - taas!



Toisella sijalla olivat Mette Manseth ja Háttur frá Þúfum. Heidän numeronsa ei ollut ehkä aivan yhtä näyttävä, mutta kaunis ja harmoninen ja kaiken kaikkiaan hyvin toteutettu. Hyvää mieltä nostatti Hátturin suloinen espanjalaiskäynti, joka ei ollut täydellinen mutta sitäkin mieleenpainuvampi ja erilainen suoritus.

Barokki-issikka! Ratsukko näytti myös täysin tasapainoista tölttipohkeenväistöä.

Erittäin paljon minua ilahdutti muutaman hevosen kohdalla alaturpahihnan puuttuminen. Itse en pidä sen käytöstä, koska se helposti estää hevosta osoittamasta mieltään liian kovaa kuolaintuntumaa/suun epämukavuutta kohtaan. Näillä muutamalla, kuten Korgurilla, ei ollut mitään ongelmia kuolaintuntuman kanssa, ja hevoset olivat rentoja.

Paluumatkalla oli jo täysin pimeää, ja taivas ilahdutti meitä lyhyellä ja vilkkaalla revontulinäytelmällä. Muutama päivä takaperin olin juuri ennen nukkumaanmenoa nähnyt aivan upean, käsittämättömän kirkkaan revontulinäytelmän. Koska näin sen vain omasta huoneestani ja olin liian väsynyt lähteäkseni ulos, en saanut siitä kuvia. Kisailtana kuitenkin sain kuvia, sillä pysähdyimme varta vasten tienreunaan, ja sain käyttää auton konepeltiä kamera-alustana.



Revontulihetkiä on kenties luvassa lisääkin, koska revontulimyrskyvaroitus on annettu tästä illasta eteenpäin parille päivälle. Jos pilviverho yhtään raottuu ja järkyttävä tuuli loppuu, saattaisi olla revontuliretken paikka!

Eilen ei tapahtunut oikeastaan mitään ihmeellistä. Tein perushommat, mutten oikeastaan muuta, koska Gloria piti tunnin ystävälleen ja minä tein koulujuttuja. Yritin ottaa edustavia kuvia Glorian ratsastamasta Hryðja-tammasta, mutta useasta kymmenestä kuvasta Glorialle kelpasi vain muutama, koska kamerani ei ole kovin nopea, ja töltistä on saatava juuri se tietty vaihe kuvaan.

Otin tietenkin myös kuvia Skjónista, jonka kanssa leikin hieman. Poika on alkanut hermoilla laitumen portista kulkemista ja sähkölangan napsuminen saa sen säikähtämään. Työstimme sitä pikaisesti tänään ja jatkamme huomenna, jospa äijä taas rauhoittuisi.

Pika-Skjóni

Uljas prinssi ♥

Tölttiä eteen-alas? Onnistuu sekin, vaikkei ihan tahdissa!

Pieni hevonen, iso sielu!

Tänään on tuullut hurjasti, minkä vuoksi hevoset saivat vapaapäivän. Lampaat eivät sen sijaan päässeet pinteestä, vaan luvassa oli kerintäpuuhaa, mikä kelpasi minulle erittäin hyvin! Olin saanut napattua sisälle vain melko huonovillaisia yksilöitä, joten en kovasti saanut hamstrattua villaa. Ehkä seuraavalla kerralla paremmin..

Huomisesta en tiedä yhtään, sunnuntaina tarkoitus olisi taas leipoa jotain. Ehkä vielä lähtisimme käymään lypsytilalla ennen lähtöäni Suomeen. Huh, on tajutonta ajatella, että olen kohta taas kotona. Ihanaa nähdä tutut ihmiset ja eläimet, mutta toki on surkeaa jättää nämä tutuiksi tulleet taakse. Ehkä se rahan ja onnen jumalatar voisi siunata sen verran rahaa, että meille mahtuisi pari ponia... ;)