Viimeistä viikkoa viedään!

Tämä viikko on hurahtanut aivan liian nopeasti. Kotiinlähtö häämöttää vääjäämättä, ja vaikka olen iloinen kotiväen, ystävien, omien lemmikkien ja tuttujen maisemien näkemisestä, jään kyllä kaipaamaan tänne Islantiin. Kesäluontoa haluaisin joku vuosi tulla katselemaan, ehkä kaveriporukalla tai jotenkin muuten, ja tietty käydä moikkaamassa tuttuja täällä Skagafjörðurissä.

Maanantaina Glaður-ruuna lähti takaisin omistajalleen, ja kaksi muuta hevosta, tamma ja ruuna, tulivat sen tilalle. Talli on nyt aivan täynnä, ja jouduimmekin säätämään hieman karsinoiden kanssa, jotta kaikki saatiin mahtumaan. Myös siivoaminen oli tuskaa, sillä nyt ulkoiluryhmiä on yhteensä kuusi, ja ulkoilualueita vain kolme - ryhmiä pyöriteltiin ulos ja sisälle sitä mukaa, kun ehdin häthätää siivota.

"Täällä haisee tamma."

Skjóni-rakkaani muutti ykköskarsinasta pieneen "kusipääkarsinaan", kuten Gloria sitä kutsui - siinä on korkeat seinät, joiden vuoksi hevonen ei juuri näe muita hevosia. Nuorelle orhille se ehkä tekee toisaalta hyvää, koska sen ei tarvitse koko ajan vahtia "laumaansa."

Skjónin uusi karsina, jossa aiemmin olivat olleet uuhi pässikaritsoineen, piti tyhjätä, joten ei kun talikko heilumaan. Eldur muutti Skjónin isoon karsinaan, ja pikkuponi näytti vähän hämmentyneeltä kaikesta siitä tilasta, jonka se nyt sai. Uusi kaksikko sai oman karsinansa Hryðjan ja Hrefnan karsinan vierestä, ja lyhyen välienselvittelyn jälkeen ne näyttivät tulevan toimeen naapureidensa kanssa.

Kävin myös auttamassa lannoitesäkkien purkuoperaatiossa. Traktori pompotti peräti 25 kilometriä tunnissa kuoppaisella tiellä pitkän pätkää, ennen kuin saavuimme purkupaikalle, juuri ennen kuin kuorma saapui. Minun tehtäväni oli sätkiä itseni auton lavalle ja lannoitesäkkien päälle ja nostella niiden sankoja ylös, jotta ne pystyttiin nostamaan traktorin piikeillä. Samalla sain varoa tulemasta seivästetyksi tai tippumasta säkkien päältä, sillä välillä, traktoria operoinut naapuri korjasi säkkien asentoa piikeissä, se tapahtui pamauttamalla lasti takaisin lavalle, mikä heilautti koko lavaa.

Koskenrantaa

Illalla odotti jännittävä lääkintätilaisuus, kun uuden lampolan nuoret lampaat piti lääkitä lambablóðsóttia eli klostridienterotoksemia tyyppi D:tä vastaan. Kahden viikon kuluttua lääkitään kaikki lampaat, myös vanhemmat, ja tämä on kuulemma yleinen käytäntö.

Reilut kuusikymmentä miniuuhta oli jännää lääkitä. Gloria heilutteli lääkintäpistoolia, minä merkkasin lääkityt lampaat, ja Sigga huolehti porteista. Kolmen naisen voimin lääkintään ei edes mennyt kovin kauan, ja aikaa jäi myös ratsastukselle. Eldur kulki hienosti, vaikka vähän ärsyttikin, kun ratsastaja väänteli itseään etsiessään oikeaa istuntaa.

Lääkintää odottelemassa. 

Eilen tiistaiaamuna koskesta nousi hurja sumu.

Eilen en sitten ehtinytkään ratsastamaan. Oli luvassa lampolan tyhjennystä, joten siirsimme kaikki lampaat ulos ja aloimme purkaa väliaitasysteemejä. Naapuri tuli pienellä ei-Avantilla (merkki oli minulle ihan outo - joku kolmikirjaiminen) pökkimään kolme-neljäkymmensenttistä kakkakerrosta ulos. Kakkakerroksen alta ilmestyi esiin maapohja, jota kone ruopaisi muutaman kerran mukaansa vähän reilummin.



Päivähommiin meni jostain syystä melko kauan aikaa. Tämän jälkeen seurasin Skjónin koulutusta, kun Gloria juoksutti oria pyöröaitauksessa ja lopulta myös ratsasti. Paluumatkalla talliin Skjóni jutteli kovasti, en tiedä höpöttelikö se minulle vai näkymättömille tammoille.



Juoksutin Perlan pyörössä (Perla oli oikein hienona!! Kulki turpa maata viistäen myös sivuohjilla, mitä se on yleensä vältellyt, ja on vertynyt kovasti kyljistään.) ja tarkoitus oli jälleen ottaa Eldur ratsuksi, vaikka tuuli oli melko kova, mutta hakiessani Elduriä sisälle bongasin tarhan pohjalla lasinsirpaleita. Ei kun niitä noukkimaan. Työtä ei helpottanut se, että kaikki ponit tulivat tietenkin katsomaan ja nuuskuttamaan, eikä se että sirpaleet olivat isolla alueella ja osittain tuulen tuoman hiekan alla. Tunnin verran niitä keräilin ja stressasin hevosten kavioista, mutta niistä ei kuulemma tarvitse välittää. Sitten kello olikin niin paljon, että oli jaettava iltaheinät. Oli äärimmäisen outoa jakaa heiniä lampaille, kun korvat eivät ratkenneet huutamisesta. Otimme ainoastaan vanhimmat uuhet sisälle, muut saavat olla ulkona syksyyn asti.

Sirpalesaldo

Väsynyttä väkeä! Kaikki hevoset makaamassa kahta valvojaa lukuunottamatta.

Iltatallin jälkeen kävimme vielä heittämässä Glorian kanssa siitostammoille heinäpaalin alas laaksoon. Tuuli oli niin kova, että veimme paalin alhaalle lähelle "lohikäärmeen päätä." Tie sinne oli kapea, kivinen ja vielä kerran kapea. Traktori olisi helposti luisunut siltä alas, ja välillä vähän kävi sydän tykyttämään, kun Gloria väisti jotain kiveä ja traktorin rengas kävi aivan tien laidalla.

Gloria uhmaamassa kosken virtaa paalimuovin haussa. Muovi oli niin syvällä, ettei siihen päässyt käsiksi. (En tykkää.) 

Tänäaamuna näytti tältä. 

Tänään kävimme heti aamusta kymmenen aikaan ratsastamassa. Eldur oli supermenevällä päällä, mutta pysyi hallussa, vaikka jännitinkin vähän. Paluumatkalla se myös laukkasi, mikä löi minut yllättäen lukkoon, mutta pysähtyi kiltisti jollei nyt vähän viivytellen. Minun oli pakko laskeutua satulasta. Olin niin vihainen itselleni, että tirautin muutaman kyyneleen lompsiessani Eldur perässäni tallia kohti. Laukkapelkoa täytyy näköjään työstää kotona Suomessa, enpä aiemmin tajunnut, että sain myös sellaisen.

Vauvat nauttivat lämmöstä.

Ja Eldur nauttii hiekasta!

Pääsin myös lammasvahdiksi, jotteivät nälkäiset mammat hyppäisi huteran aidan yli traktorin tielle, kun Sigga jakoi rehua ympäri niiden laidunta. Tämän jälkeen ehdin siivota muutaman karsinan, ennen kuin tulimme sisälle syömään. Nyt käymme Glorian kanssa läpi arviointikriteerejä ynnä muuta. Illalla olisi luvassa lypsytilavierailua, jolta saatan palata vasta huomenen puolella, siitä lisää sitten myöhemmin :)

Jalot puolikerityt uuhet odottamassa ruokaa :     D