Vasta eilen olo alkoi helpottaa, ja kävin kevyissä aamu- ja iltatallihommissa. Oikeastaan olen käynyt ainakin aamutallissa kaikkina muina päivinä paitsi torstaina. Skjóni hirnui perjantaiaamuna minut nähdessään kuin olisi ikävöinyt minua, mikä piristi välittömästi. Poika hörisee aina muutenkin, kun saavun talliin tai lähestyn sen karsinaa. ♥
Tämän postauksen idea syntyi parhaille kavereilleni levittelemistä lammaskuvista, joissa islanninlampaan kauneus ja jalous tiivistyi. Välillä noiden villapallojen naamatauluille joutuu nauramaan ääneen, kun kesken hommien bongaa jonkun kedon kauneimman kukkasen märehtimässä tai tuijottamassa mullosilmillä.
Tämän postauksen idea ei ole lytätä islanninlampaita (tai -hevosia), ainoastaan nostaa esille niiden ainutlaatuisia kauneuspiirteitä ja hyviä ajoituksia, joiden myötä on syntynyt hauskoja kuvia :D

















Hevosetkin ansaitsevat oman osuutensa!





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti