Vieroitusoperaatioita ja auringonpaistetta

Tänään sää on ollut melkolailla Suomen kesää vastaava, siis noin 12 astetta ja puolipilvistä. Aamulla piskotti hieman vettä, mutta muuten saimme osaksemme ihanan lämmintä auringonpaistetta pilvien raoista. Ei sillä, että siitä olisi ehtinyt nauttia.

Loppusilauksia

Aamutallin jälkeen pidimme vain vähän reilu tunnin tauon, ennen kuin lähdimme alas laaksoon tekemään siitostammojen aitauksen valmiiksi. Yhden aikaan käväisimme jälleen tunnin tauolla syömässä, minkä jälkeen alkoi hurja vieroitusrumba, johon minut heitettiin sokkona, koska kukaan ei viitsinyt keskeyttää puheluani ystäväni kanssa ja kertoa, miten menettelisimme. Ohjeet huudettiin parinsadan metrin päästä vastatuuleen, joten en ymmärtänyt kuin jotain uudesta lampolasta. Kun lauma erittäin tiineitä tammoja tömpötti ylämäkeen, olin hieman paniikissa, mutta hevoset saatiin onneksi oikeaan paikkaan ilman vahinkoja.

Vieroitimme yhteensä viisi varsaa tänään, kolme siitostammojen ryhmästä ja kaksi nuorisolaumasta. Kalastelimme varsojen emät erilleen muusta laumasta ja talutimme ne karsinoihin varsojen seuratessa perässä, ja sitten talutimme emät takaisin ulos ja jätimme varsat sisälle. Ensimmäisten kolmen varsan kanssa kaikki sujui mainiosti ja isoilla kakaroilla ei näyttänyt olevan lainkaan ikävä äitiensä luokse, ne vain mussuttivat heinää eivätkä inahtaneetkaan. Kun kaksi muuta varsaa vieroitettiin ja emiä ei viety saman tien kauemmas, oli melkolailla helvetti irti noin tärykalvojen puolesta. On aivan käsittämätöntä, miten kova ääni niin pienestä hevosesta voi lähteä! Huutokuoroon liittyivät lopulta myös kauan sitten vieroitetut kakarat sekä oriit ja ulkona odottelevat emät, joten konsertto oli melkoinen.

Ensimmäisten varsojen vieroituksen jälkeen veimme niiden emien lauman takaisin laaksoon ja siihen uuteen aitaukseen, jota olimme hiki hatussa väsänneet pari viime päivää. Minä sain toimia paimenkoirana ja juosta puuskutin siksakkia lauman perässä, kun joka mamma yritti lähteä vähän eri suuntaan, ja Gloria näytti tietä etunokassa. Välillä sain juosta kivikossa, rinteessä ja mudassa, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Seuraavalla kerralla haluaisin ehkä silti koiran sinne perään juoksemaan, en itseäni!

Hyvin syönyt vai hyvin tiine?
Tässä kohtaa mammat pysyivät vielä hallussa, koska vasemmalla oli seinämä ja oikealla pudotus alas laaksoon.
Tasaiselle päästyämme jono levähti aika nopeasti. 

Mammat uudessa aitauksessa. Toivottavasti eivät karkaa heti huomenna!

Sen jälkeen paimensimme nuorten lauman Skjónin tarhaan tallien väliin, mikä oli melko jännittävä kokemus, ja sama emien nappaaminen alkoi. Nämä varsat eivät pitäneet äitien poisviemisestä yhtään, ja huuto alkoi miltei saman tien, kun mammat katosivat takaisin ulos. Tilannetta pahensi se, että toinen mammoista huusi vauvalleen (ja kaikille muille vauvoille) takaisin. Gloria lyhensi muutaman hevosen kavioita ja laittoi täijauhetta parille paljaslaikkuiselle ponille, ennen kuin päästimme hevoset takaisin laitumelleen. Siivosin karsinat ja laitoin vedet valmiiksi melkoisessa desibelimäärässä, pidin puolituntisen tauon ennen iltatallia ja iltatallin jälkeen lysähdin kirjoittamaan. Tänään ei ole taukojen määrällä tai pituudella loistettu, mutta eipä sen väliä! Oli äärimmäisen mielenkiintoinen päivä!

Kun nuoriso tuotiin tarhaan, lähes puolet niistä lakosi saman tien maahan piehtaroimaan.
Skjónin reviirikakatkin piti haistella. 

Kirjava mamma on huutava mamma.

Vauvakaaos!

Ihana auringonlasku, kun vihdoin puoli kahdeksalta lopettelimme.

Huomenna luvassa on pähkinämuffinssien tekoa sekä hetki luonnossa, kun lähden päiväretkelle vuorille. Tavoitteena on löytää hyvää korukivimateriaalia, tavata vuorilla asustelevia hevosia ja hengähtää hieman ihanissa maisemissa. Kuvia tulee toivottavasti heti illalla! :)