Maaliskuu maata näyttää

Maaliskuun ensimmäinen aamu.

Maaliskuu lähti liikkeelle superkeväisessä säässä. Tiistaina asteet kipusivat reilusti plussan puolelle, ja aurinko oikeasti lämmitti paistaessaan täydeltä terältä. Oli ihanaa tuntea lämpöä kasvoilla sen ikuiselta tuntuvan pakkastuulen sijaan. Teimme erittäin pitkän päivän, pääsin istahtamaan alas koko päivän aikana vain noin neljäksi tunniksi (illalla vähän pitemmäksi aikaa), koska touhusimme hevosten kanssa ja asensimme hevosten tarhaan puupölkkyjä suojaamaan muoviputkia. Siihen meni rutkasti aikaa, ja vaikka aluksi naureskelin pötkylöiden rumuudelle, niin oikeastaan tarha ei näytä yhtään hassummalta tällä hetkellä!

Kevätauringon lämpöä

Perla ja Glaður pohtivat yhdessä, mitä nämä uudet pölkyt ovat olevinaan, eihän näitä voi edes jyrsiä.

Pääsin tiistai-iltapäivänä ratsastamaan sekä Perlalla että Eldurillä, joskin vain käynnissä, koska kaikki aitaukset olivat melkoisen liukkaita kelien vuoksi. Voin ilokseni todeta, etten jännitä ratsastamista enää juuri lainkaan, siis ainakaan aidatulla alueella. Jossakin kohtaa pääsen ehkä maastoon käsihevosella, ihan minun mielenrauhani (ja ehkä osittain Gloriankin) rippeiden suojelemisen vuoksi. Perlalla oli vauhti päällä, mutta malttoi loppujen lopuksi työskennelläkin, ja Eldur taas tuntui lähinnä ihmettelevän että mitä tämä tumpelo selässäni taas tekee.

Eilen keskiviikkona aamu oli melko kylmä, mutta päivällä sää lämpeni sinne noin neljään plusasteeseen. Perlan liikutin maastakäsin, ja tamma olikin ihan mielettömän upea! Perla opetti minulle rutkasti siinä puolituntisessa, jonka puuhailimme, ja työskenteli niin hyvin kuin ymmärsi työskennellä minun kömpelöiden apujeni avulla. Siinä vasta hevonen, jolla on työmoraali kohdallaan!

Eldur sen sijaan pääsi taas ratsuksi, ja vähän isompaan aitaukseen työskentelemään, mikä tuntui olevan ruunan mieleen. Eldurillä on toisinaan vaikeuksia alkukäynneissä, kun ei millään jaksaisi keskittyä ja tuo toinen ihminenkin tuolla seisoo ja missähän kaikki kaverit ovat ja onkohan täällä lumen alla heinätupsu. Kun puuhastelut jättää huomiotta ja pyytää Elduriä vain topakasti eteenpäin, äijä jättää jonkin ajan kuluttua muut hommat sikseen, siis noin suurin piirtein.

Eldur kuuntelee apuja nätisti, mutta välillä yrittää tehdä jopa vähän enemmän kuin mitä siltä pyydän – esimerkiksi jos käännän sitä kiemurauralla seuraavalle suoralle, se saattaa yrittää jatkaa kääntymistä täydeksi ympyräksi, vaikka lopettaisin kääntämisen oikeaan aikaan. Harjoittelimme tätä apujen kuuntelemista ja noudattamista mitä ihmeellisimmillä, ei-niin-kovin ratsastuskoulumaisilla tehtävillä. Sanotaan nyt vaikka, että hankeen jäi sellainen määrä jälkiä erinäköisistä, epäsäännöllisistä kiemuroista ja volteista ja ties mistä, että kenttä näytti jälkeenpäin lähinnä päättömän, nelijalkaisen kanan juoksenteluareenalta.

Glorian ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän yhdessä vaiheessa kurkisti tallin ovesta nähdäkseen, että olin hengissä, ja minä ravailin ja tölttäilin Eldurillä pitkin poikin kenttää. Vielä viikko sitten pelkäsin kuollakseni, kun Perla käveli vähän liian nopeasti, mutta nyt ripeämpi vauhti ei tunnu enää missään. Glorialta kuului vain epäuskoinen ”Ravaatko sinä?”-kysymys, johon taisin vastata kintaalla viitaten. On hassua ajatella, miten nopeasti olen päässyt ylitse siitä vaiheesta, jolloin pelkkä liian rivakka käynti sai kangistumaan kauhusta!

Supersöpö Eldur ♥

Meidän oli tarkoitus tehdä eilisen iltatalli ajoissa ja ajaa jälleen Sauðárkrókuriin ratsastuskilpailuja katsomaan, mutta olin tiistain pitkästä päivästä ja huonosti nukutusta yöstä niin puhki, että halusin jättää sen väliin. Lopulta myös Gloria päätyi jäämään kotiin, koska oli lähdössä tänäänkin kaupunkiin jonkinlaiseen kokoukseen. Katselimme kisoja jonkin aikaa yhdessä, ennen kuin kyllästyin nykivään videokuvaan, mutta Gloria katsoi kisat uskollisesti loppuun asti.

Tänään olen saanut touhuta paljon omissa oloissani, kuten aika monesti viime aikoina, mikä tuntuu välillä aika yksinäiseltä. Kaveritkaan eivät aina ehdi tai jaksa viestitellä ja soitella, joten olo on aikamoisen eristynyt etenkin, kun nökötän viikkotolkulla samalla pläntillä maata ja pystyn juttelemaan vakiolle kahdelle ihmiselle. Suurin osa vapaa-ajastani on aamupäivällä tai näin illalla, jolloin kaikki ovat Suomessa joko töissä, koulussa tai nukkumassa, joten sosiaalinen kanssakäyminen käy välillä vähän vähiin.

Keksejäää....

Leivoin aamupäivällä suklaahippukeksejä, joihin laitoin ihan inasen liikaa fariinisokeria (muuten niistä tuli oikein hyviä!), minkä vuoksi olin puolisen tuntia myöhässä hevosten ulospäästössä. Siitä huolimatta olin samaan aikaan valmis kuin eilen (eli joko olin eilen todella hidas tai tänään todella nopea), joskin puuhastelin Skjónin kanssa ja siivosin kakalla maustettuja vesikippoja, joten olin, jälleen, sen puolituntisen aikataulusta jäljessä.

Skjóni-pieni on oppinut kumartamaan oikein hienosti, joskin se pitää touhutuokioistamme ehkä hiukan liikaakin. Orin meno yltyy välillä railakkaaksi, kun se yrittää leikkiä kanssani kuten hevoset nyt leikkivät, siis hyörimällä ja tökkimällä. Hellästi mutta varmasti aina sille kerron, ettei niin sovi tehdä, pyydän sitä kauemmaksi ja antamaan tilaa – vaikka orin ajatus onkin hyvä, se painaa sen kolmisensataa kiloa, minä viisikymmentä, eli leikistä ei seuraisi minun kannaltani mitään kovin mukavaa.

Skjónia on pakko kuitenkin hehkuttaa. Se ravaa ja toisinaan myös tölttää aina sille puolelle tarhaa, missä satun puuhailemaan, ja välillä saan kuulla myös ihanat tervehdyshirnahdukset ja –hörinät. Nopeasti äijä oppi kumartamisen ja tarjoilee temppua nyt vähän väliä. Muistan Glorian ärähtäneen joskus, että ori on tyhmä, kun se käyttäytyi vielä helmikuun alussa kuin pieni sanonko-mikä, mutta äärimmäisen fiksu ja kaunis kaveri Skjóni kyllä on. ♥

Satuhevonen ♥ 1.5 sekuntia ennen kuin huomasi minut ja ravasi vastaan.... x) 

Satuprinssi tarvitsee ruokaaaaaaaa! *nälkähörinää*

Näin ihanaa lettiä Skjónin ihanaan harjaan saa tehtyä!
(Äijä tarvitsisi ehkä pari pulloa hoitoainetta... :D)

Skjónin viihdyttämisen jälkeen juoksutin Eldurin ja Askurin, jotka olivat täysin toistensa vastakohtia. Eldur olisi halunnut lömpötellä, Askur formuloida. Teinkin iltatallin loppuun poikien liikutuksen jälkeen ja sain jälleen kokea ilon, joka on sarvellisten lampaiden sisälle ottaminen. Jalkani ovat tyylikkään täplikkäät kaikkien niiden epähuomiossa kolautettujen sarveniskujen jäljiltä!

Odottamassa sisälle pääsyä. Reiteni ja polveni pitävät erityisesti noista nelisarvisista! 

Iltaruoan söimme Siggan kanssa kaksistaan, sillä Gloria lähti tapaamiseensa lopeteltuani iltatallin työt. Kuulemma kaikki syömämme liha tulee tilalta, ja eläimet teurastetaan itse. Kun kysyin, onko teurastus vaikeaa, sain vastaukseksi paljon kertovan nyökkäyksen ja pitkän hiljaisuuden. Monet maataloudesta tietämättömät aina kuvittelevat, että tilalliset lahtaavat eläimiään raha ja herkullinen ilta-ateria mielessään minkään näköisiä omantunnontuskia kärsimättä, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kyllä se aina tekee pahaa, kun joutuu kirjaamaan lehmän teuraslistaan, tai valitsemaan lampaat tai hevoset syksyllä teurastettavaksi, kuten täällä tehdään. Kukaan ei siitä touhusta nauti, mutta niin on aina tehty, eivätkä eläimet siitä ehdi kärsiä.

Huomenna ohjelmistossa ei ole mitään ihmeellistä. Säätiedotuksessa on luvattu pikkupakkasta, kuten tänäänkin oli, mutta ylihuomiseksi onkin luvattu revontulimyrskyä. Toivon mukaan ennustus pitäisi tällä kertaa paikkaansa!