Revontulikuvausta (tai sen yrittämistä)

Tänä iltana sain ensimmäistä kertaa hyvän tilaisuuden ottaa kuvia revontulista. En ole kuvannut revontulia aiemmin, joten ensimmäiset viitisen minuuttia kuluivat valotussäätöjen ja hyvien jalustojen etsimiseen. Tarve kunnon kamerajalustalle oli kova. Otin suurimman osan kuvista täysin sokkona, koska käytin jalustana niin Valtran eturengasta kuin sen lukitusakselia suojaamaan kiinnitettyä tynnyriä, enkä pystynyt katsomaan kameran silmästä tähdätessäni.

Hyvien revontulikuvien saamiseksi tarvitaan noin suurin piirtein kaksi asiaa: oikeat säädöt ja liikkumaton alusta. Oikeat säädöt ovat monen tekijän summa, mutta toimivaksi totesin mahdollisimman pienen aukon ja pitkähkön valotusajan. Huomasin, että himmeämmät ja hitaammin liikkuvat revontulet näyttivät parhailta pitkällä valotusajalla (jopa 30’’), kun taas nopeammin liikkuvilla ja kirkkailla riitti lyhyempi valotusaika. Suurimman osan kuvista otin joko 15’’ tai 10’’, koska niillä sai kohtalaisen hyviä kuvia kummistakin tyypeistä. Lisäksi on varmistettava, että tarkennus on tehty niin kauas kuin mahdollista, tai revontulista tulee sumeita.

Kuten näkyy, kameransilmästä olisi ollut kiva nähdä, mitä kuvaa...
Kamerajalusta on ehdoton must kunnon kuvia ajatellen!

Blogger "hieman" murhasi kuvien laatua ja teki niistä aivan törkeän sumeita, mutta kieltämättä myös tietokoneen näytöltä osassa kuvista saattaa erottaa rakeisuutta. Unohdin ISO-arvot automaatille, mikä saattaa olla syypäänä. Onneksi tässä parin kuukauden aikana tulen saamaan useampia tilaisuuksia revontulikuvaukselle - ja jospa saisin löydettyä jostain taskukokoisen jalustankin, jos sellaisia edes on olemassa.