Moikka kaikki tutut ja uudet tuttavuudet! Tätä tekstiä kirjoittaessani istun vielä kotipesässäni, melkoisen pyörremyrskyn pyöräyttämässä huoneessani, edessäni kiireinen päivä täynnä lähtövalmisteluja. On sen ja tämän ostamista, tuon ja tämän etsimistä, siirrä nuo kuvat, varmuuskopioi, skannaa, suunnittele, tulosta, pakkaa. Maanantaina pitäisi ottaa siivet alle ja ottaa vähän etäisyyttä Suomen asioihin aivan toisenlaisesta maasta, missä puita ei juuri ole, ei ole sitä tuttua mökkimetsää eikä tuttuja ihmisiä eikä tuttua kieltä. Kieltämättä jännitys alkaa jo nousta, mutta mahanvääntöjä lieventää tieto siitä, että tilalliset ovat mukavia ja päiväni tulevat olemaan täynnä eläintenhoitoa. Sen sijaan ensimmäistä kertaa yksin lentäminen ei juuri houkuta. (Onneksi koneessa on ilmainen WiFi. Päivitän tilannetta ahkerasti WhatsApissa, joten tiedätte saman tien, jos kone syöksyy päin tulivuorta.)
Tällä hetkellä matkatavaralista näyttää siltä, kuin olisin muuttamassa Islantiin vuodeksi tai kahdeksi muutaman kuukauden sijaan. Paluulippuahan ei ole, joten jotkut tutut ovat vähän vitsailleetkin, että tuleeko se tyttö sieltä takaisin ollenkaan, bongaa vain jonkun islantilaisen tilallispojan ja jää sille tielleen. Tulen minä kotiin, ei huolta! Ystävät, perhe, omat lemmikit ja tuttu arki ovat liian ihania hylättäviksi edes Islannin tähden. Tilallispojan sijasta toisin mielelläni mukanani muutaman lampaan ja hevosen, miksei lehmiäkin, mikä tosin taitaa olla vielä epätodennäköisempää kuin seurustelukumppanin löytyminen.
Ikävähän teitä kaikkia tulee, tuttuja ihmisiä ja eläimiä ja maisemia, mutta fiilikset ovat silloinkin varmaan samat, kun lähtö odottaa Islannista takaisin kotiinpäin. Saa nähdä, jääkö pala sydäntäni Lammasrakoseen, ja millainen reissu kaikenkaikkiaan on.
Þeir fiska sem róa, kalaa saavat he, jotka lähtevät kalastamaan. Nähdään keväällä!
Þeir fiska sem róa, kalaa saavat he, jotka lähtevät kalastamaan. Nähdään keväällä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti