Päivien viemää..:D

Huh! Eilinen maanantai sujui yllättävän hyvin. Aamulypsyllä vain osa rutiineista oli vielä hakusessa, mutta kaikki sujui ainakin melkein aikataulussa. Lypsyn jälkeen sain sisällä talossa kauhean raivosiivouskohtauksen ja kuurasin koko keittiön lattiasta kattoon. Saa nähdä, miten kauan paikat pysyvät puhtaina, terveisin kauhea kaupunkilaisprinsessa, joka ei tykkää törkyisestä ympäristöstä. Siivoukseen kului muutama tunti, ja muu miehistö (eli Justin ja Bjarni) liukenivat ulos siivousraivoni tieltä. Aurinko alkoi paistaa, joten lopeteltuani otin koneeni ja vihkoni ja sipsutin ulos tekemään nettilukiojuttuja. Poltin myös nenäni parin tunnin opiskelujeni aikana. Heh. Näytän tällä hetkellä vähän joltain sarjakuvahahmolta. 

Puunattu keittiö. Verenpaine laski kummasti, kun sen sai siivottua.

Lotta (islantilaisittain 'Lohta') ja minä paksuine naamoineni:D

Kyllä näissä maisemissa kelpaa päivää paistatella..

  

 Paistatteluystäväni Kápa

Iltapäivällä teimme jonkin verran töitä lampaiden kanssa, mutta sain onneksi vähän enemmän vapaa-aikaa, jotta sain soitettua ystävilleni ja levättyä edes vähän. Iltalypsyn teimme Bjarnin kanssa kaksin, ja heti alkuunsa saimme extrapuuhaa, kun eräs sonneista oli karannut karsinastaan! Se loikki riemukkaasti pitkin käytäviä ja vapautti itselleen tyttökaverin lypsylehmien joukosta. Onneksi sonni saatiin pian karsinaansa, ja itse lypsy sujui hyvin. Erla palasi kotiin juuri, kun lopettelimme iltahommia, ja pikaisen illallisen jälkeen lähdin käymään lenkillä. No. Suunnittelemani kolmen kilometrin juoksu vaihtui puoli kilometriä juoksua-kymmenen minuuttia hevosten rapsuttelua-vähän juoksua-hei mitä jos kiipeäisin tuonne vuorelle-retkeksi. Heposet näin ensi kertaa läheltä – kyseessä on pieni tamma ja sen myöhään viime syksynä syntynyt mysteerivarsa, jotka ovat jostain syystä erillään muusta laumasta. Luulin, että ne olisivat yhtä villejä kuin muutkin hevoset, vaan ei! Kun hidastin juoksusta kävelyvauhtiin ja yritin kohteliaasti kiertää heposet, tamma tuli varovasti luokseni, ja alkunuuhkaisujen jälkeen saatoin rapsuttaa sitä huoletta. Tamma tietenkin vastasi palvelukseen ja siivosi hamuilemalla kenkäni. Sen varsakin uskalsi lähelle, mutta tyytyi nuuskuttamaan minua epäluuloisesti, eikä antanut koskea. Kun lähdin jatkamaan matkaani, tamma tuli pitkän aikaa vielä perässäni. Taisin saada kaverin!

Tamma ja varsansa (jota kutsun Kakaksi, koska kakkapanssari) aikaisemmin päivällä

 

Vaan joo. Välillä esille pulpahtava impulsiivisuuteni mitattiin jälleen, kun lähestyin tavanomaista kääntöpaikkaani vuorenrinteen juurella. Jokaisella juoksulenkillä olen ihastellut valtavaa railoa aivan pilvien rajan alapuolella ja katsellut pieninä pisteinä näkyviä lokkeja. Nyt päätin, että haluan nähdä sen lähempää. Kivistä rinnettä oli pirullista kiivetä, mutta tehokas liikuntamuotohan tämä vuorikiipeily on! Itse nousu vei hämmästyttävän vähän aikaa. Sammaleiset vuorenseinämät olivat aavemaiset pilvien hipoessa niiden yläosia ja lokkien karattavan äänen kaikuessa railon jyrkistä seinistä. Pieni puro solisi railon pohjalla. Istuuduin kivelle katselemaan onkaloita, joissa linnut ovat joskus pesineet. Hämärä, usva ja erikoiset muodostelmat saivat helposti mielikuvituksen laukkaamaan. Oli harmi, ettei mukanani ollut muuta kuin kännykkäni, jonka kamera ei ole mitenkään erityislaatuinen. Näkymä sekä ylös vuorenhuippua kohti että alas laaksoon oli usvasta huolimatta /upea/. 

 

 

 

 

Vasta laskeuduttuani varovasti ja hitaasti alas tukevalle maanpinnalle päätin tarkistaa, miten korkealle oikein olin kavunnut. Kännykkäni oli rekisteröinyt nousun pituuden reilu 300 metriseksi, ja itse korkeuseron maanpintaan 170-metriseksi. Mittakaavaa antamaan: Näsinneula on neuloineen 168-metrinen. Sama kapuaminen on siis pakko tehdä kirkkaalla säällä, joskin pahoin pelkään, ettei sellaista ole ainakaan viikkoon luvassa.

"Tuolla kävin!!"

Kaikki olivat jo nukkumassa päästessäni takaisin tilalle. Eipä siinä mitään. Innostukseltani kykenin hädin tuskin nukkumaan, mutta olin silti ensimmäisenä ylhäällä ja töiden kimpussa tänä aamuna. Aamulypsy oli lähes rattoisa nyt, kun meitä olikin aina välillä kolme lypsyllä. Sen jälkeen teimme muut työt valmiiksi, juotin Ingan koppakaritsan hänen ja Berkurin lähtiessä käymään Höfnissä, ja sitten siirtelimme lampaita, ruokimme, kannoimme vesiä ja puuhasimme vaikka mitä lisää. Päivätaukoa tuleekin vähän enemmän kuin yleensä, joten ehdin hyvin kirjoittamaan blogitekstit kuluneista päivistä! Luvassa on vielä iltalypsy, jonka jälkeen käyn lenkillä ja kaadun sänkyyn. Euroviisut missaamme totaalisesti, vaan selviäähän se tulos netistä jälkikäteenkin…:D
Tänä iltana ja huomenna Itä-Islantiin on luvattu myrskytuulta. Läheisellä Jökulsárlonilla tuulet voivat helposti yltyä hurrikaanilukemiin, jopa 45m/s. Odotan innolla ja vain hieman kauhulla!!:D

Iso poika ♥

Uuden paalin kimpussa

  

Mamma peittelee...

Vuorilla

Karitsoineen ulos heitetyt päkämammat!