Vieroitusoperaatioita ja auringonpaistetta

Tänään sää on ollut melkolailla Suomen kesää vastaava, siis noin 12 astetta ja puolipilvistä. Aamulla piskotti hieman vettä, mutta muuten saimme osaksemme ihanan lämmintä auringonpaistetta pilvien raoista. Ei sillä, että siitä olisi ehtinyt nauttia.

Loppusilauksia

Aamutallin jälkeen pidimme vain vähän reilu tunnin tauon, ennen kuin lähdimme alas laaksoon tekemään siitostammojen aitauksen valmiiksi. Yhden aikaan käväisimme jälleen tunnin tauolla syömässä, minkä jälkeen alkoi hurja vieroitusrumba, johon minut heitettiin sokkona, koska kukaan ei viitsinyt keskeyttää puheluani ystäväni kanssa ja kertoa, miten menettelisimme. Ohjeet huudettiin parinsadan metrin päästä vastatuuleen, joten en ymmärtänyt kuin jotain uudesta lampolasta. Kun lauma erittäin tiineitä tammoja tömpötti ylämäkeen, olin hieman paniikissa, mutta hevoset saatiin onneksi oikeaan paikkaan ilman vahinkoja.

Vieroitimme yhteensä viisi varsaa tänään, kolme siitostammojen ryhmästä ja kaksi nuorisolaumasta. Kalastelimme varsojen emät erilleen muusta laumasta ja talutimme ne karsinoihin varsojen seuratessa perässä, ja sitten talutimme emät takaisin ulos ja jätimme varsat sisälle. Ensimmäisten kolmen varsan kanssa kaikki sujui mainiosti ja isoilla kakaroilla ei näyttänyt olevan lainkaan ikävä äitiensä luokse, ne vain mussuttivat heinää eivätkä inahtaneetkaan. Kun kaksi muuta varsaa vieroitettiin ja emiä ei viety saman tien kauemmas, oli melkolailla helvetti irti noin tärykalvojen puolesta. On aivan käsittämätöntä, miten kova ääni niin pienestä hevosesta voi lähteä! Huutokuoroon liittyivät lopulta myös kauan sitten vieroitetut kakarat sekä oriit ja ulkona odottelevat emät, joten konsertto oli melkoinen.

Ensimmäisten varsojen vieroituksen jälkeen veimme niiden emien lauman takaisin laaksoon ja siihen uuteen aitaukseen, jota olimme hiki hatussa väsänneet pari viime päivää. Minä sain toimia paimenkoirana ja juosta puuskutin siksakkia lauman perässä, kun joka mamma yritti lähteä vähän eri suuntaan, ja Gloria näytti tietä etunokassa. Välillä sain juosta kivikossa, rinteessä ja mudassa, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä. Seuraavalla kerralla haluaisin ehkä silti koiran sinne perään juoksemaan, en itseäni!

Hyvin syönyt vai hyvin tiine?
Tässä kohtaa mammat pysyivät vielä hallussa, koska vasemmalla oli seinämä ja oikealla pudotus alas laaksoon.
Tasaiselle päästyämme jono levähti aika nopeasti. 

Mammat uudessa aitauksessa. Toivottavasti eivät karkaa heti huomenna!

Sen jälkeen paimensimme nuorten lauman Skjónin tarhaan tallien väliin, mikä oli melko jännittävä kokemus, ja sama emien nappaaminen alkoi. Nämä varsat eivät pitäneet äitien poisviemisestä yhtään, ja huuto alkoi miltei saman tien, kun mammat katosivat takaisin ulos. Tilannetta pahensi se, että toinen mammoista huusi vauvalleen (ja kaikille muille vauvoille) takaisin. Gloria lyhensi muutaman hevosen kavioita ja laittoi täijauhetta parille paljaslaikkuiselle ponille, ennen kuin päästimme hevoset takaisin laitumelleen. Siivosin karsinat ja laitoin vedet valmiiksi melkoisessa desibelimäärässä, pidin puolituntisen tauon ennen iltatallia ja iltatallin jälkeen lysähdin kirjoittamaan. Tänään ei ole taukojen määrällä tai pituudella loistettu, mutta eipä sen väliä! Oli äärimmäisen mielenkiintoinen päivä!

Kun nuoriso tuotiin tarhaan, lähes puolet niistä lakosi saman tien maahan piehtaroimaan.
Skjónin reviirikakatkin piti haistella. 

Kirjava mamma on huutava mamma.

Vauvakaaos!

Ihana auringonlasku, kun vihdoin puoli kahdeksalta lopettelimme.

Huomenna luvassa on pähkinämuffinssien tekoa sekä hetki luonnossa, kun lähden päiväretkelle vuorille. Tavoitteena on löytää hyvää korukivimateriaalia, tavata vuorilla asustelevia hevosia ja hengähtää hieman ihanissa maisemissa. Kuvia tulee toivottavasti heti illalla! :) 

Lisää hevoshommia

Pääsin hurjastelemaan traktorilla tiistaina, ja myös eilen pääsin traktorin kyytiin. Se olikin mukavaa piristystä muuten melko tasapaksuna edenneeseen arkeen. Viimeisimmästä traktoriajelusta olikin melkein puoli vuotta, ja minun ikäiseni Valtra oli aika erilainen käyttää kuin muut ajamanani olleet traktorit, joten harjoittelemista on kyllä. Veimme paalin alas laaksoon tammoille ja varsoille. Kyyti oli äärimmäisen töyssyinen kaikista kivistä ja kuopista johtuen, ja kerran, kun en huomannut yhtä kiveä, koko traktori huojahti oikein kunnolla. Kyydissäni ollut Sigga vain hihitti kauhistuneelle ilmeelleni. Paalin sain paikalleen ja traktorin ylös jyrkkää mäkeä ilman ongelmia, edes mäkilähtö ei tuottanut hankaluuksia!

Ponit katselivat ihmeissään, kuka ihme siellä traktorin kyydissä tunaroi.

Tiistaina reippailin myös sen verran, että vein nuorison laitumelle suolakiven. Raahasin kymmenkiloista palikkaa olkapäilläni pitkin kumpuista jyrkänteenreunaa ja pompin isojen sadevesirailojen ylitse. Kun hevoset huomasivat minut, ne kaikki tulivat katsomaan, ja yrittivät alkaa mutustaa kiveä jo ennen kuin sain sen sidottua paikalleen. Luultavasti koko kivi on jo syöty, sellaisella vauhdilla ponit sen kimppuun kävivät.

Tämä kaveri on taitava karkailija. Sillä on jokin mystinen reitti, jonka kautta se ilmestyy sähkölankojen ja metalliporttien toiselle puolelle syömään pihaan jääneitä heiniä, eikä kukaan tiedä, miten se houdinitempuissaan onnistuu. 

Lisäksi meillä oli ohjelmistossa nuorison laitumen aidan korjausta solisevan puron vieressä. Kahmin kivikosta valtavan määrän kiviä taskuihini, ja Gloria ei näyttänyt uskovan, että minä tosissani aion niistä hioa korukiviä :D Löysin yhden murikan, jonka rikkoessani sisältä löytyi pienenpieniä vuorikristallikiteytymiä. Teen sunnuntaina kiviretken puron reunalle ja ylös vuorille.

Hutera aita näkyy vaaleana nauhana kuvassa. Lisäsimme aidankeppejä kivien keskelle lankaa tukemaan.

Eilen lähdimme taas KS-deildiniä katsomaan. Matkan varrella näkymät olivat muuttuneet edellisestä kerrasta melkoisesti, sillä kaikki lumi oli sulanut pois. Laakson pohjalla Vestari Jökulsá-joki oli ylittänyt joenpenkkansa ja oli muodostanut valtavia lammikoita, joiden vuoksi laakson alaosia ei kuulemma voi käyttää viljelykseen.









Sauðárkrókurissa käväisimme pikaisesti kaupassa, ja törmäsimme vierailemamme maitotilan emäntään. Hän tarjosi mahdollisuutta lähteä iltalypsylle, mutta olin jo lupautunut kisoihin, joten en kehdannut luistaa lupauksestani ja jättää Gloriaa yksin. Toivottavasti pääsisin taas pian käymään tapaamassa raitalehmiä!

Kilpailut olivat hieman lyhyemmät, koska nelikäyntiluokkien (kilpailijat näyttävät käynnin, ravin, laukan, töltin ja lisätyn töltin) sijaan kisat keskittyivät tölttiin. Näimme siis kolme eritempoista tölttisuoritusta jokaiselta ratsukolta. Erityisesti finaalikierroksilla erotti hienosti eri kilpailijoiden vahvuudet, kun radalla oli samaan aikaan 4-5 ratsukkoa.







Tänään palailimme arkeen. Aamulla pääsin traktorin kyytiin ja autoin karanneen ponin saamisessa takaisin aitaukseen säätämällä sähköjä päälle ja pois. Aamut ovat menneet viime aikoina melkoisen mukavasti, kun olemme tehneet työt Siggan kanssa puoliin, enkä ole joutunut räpeltämään paalien kanssa itsekseni. Traktorikyyditkin kelpaavat aina!

Aamulla väsynyttä väkeä.

Eräs kirjava ponimus esittelemässä mystisiä teleporttauskykyjään aidan väärällä puolella. 

Sää oli lähes kesäinen ja täysin tyyni ensimmäistä kertaa Islantiin tuloni jälkeen. Vasta illalla tuuli nousi taas viilentämään ilmaa, siihen asti pärjäsin hyvin t-paidalla. Tavanomaisten talliaskareiden lisäksi korjasin oripoikien aitausta (ja sain mojovan sähköiskun oikosulusta! En ole sähköherkkä, ja räpläilen aitoja yleensä paljain käsin, mutta se tujaus kyllä tuntui ja pitkään.) ja siivoilin pyöröaitausta sekä selvitin melkoisen läjän sotkeentunutta sähkölankaa.




Ensimmäisessä kuvassa solmun vasemmalla puolella olevassa langassa kulki sähkö, oikella ei. Avatessani solmua sain sähköiskun tuosta paljastuneesta, palaneesta kohdasta. Kävin nappaamassa sähköt pois, avasin solmun, ja sieltä paljastui pitkät pätkät puhkikulunutta köyttä. Solmin narut uudelleen ja leikkasin huonot kohdat pois, ja sähkö kulkee taas! (Sähkönpuute osassa aitausta saattoi olla syynä siihen, miksi alla olevassa kuvassa oleva hopeanmusta oripoika kävi juoksulenkillä pitkin pihoja joku aika sitten :'))

Kovasti tarkasteltiin meikäläisen työmaata.

Kaunis Eldfaxi, jonka harja on "hieman" kärsinyt orien leikeistä.

Iltapäiväksi suuntasimme Glorian kanssa laaksonpohjalle tekemään uutta aitausta, jotta saisimme tammat ja varsat vieroitettua toisistaan. Ruuvailin ehkä viisikymmentä langankujaa paikalleen rautatolppiin, jotka Gloria hakkasi maahan. Puuha oli ihan mukavaa musiikkia kuunnellen ja auringonlaskua katsellen ja koirat ympärillä hyörien, vaikka lopulta katoavan valon mukana myös lämpö hävisi sen siliän tien. Päivästä jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä fiilis.

Islantilaista kevättä ja hevospuuhaa

Tänään on ollut erittäin hyvä esimerkki siitä, mitä islantilainen sää voi vuorokauden aikana pitää sisällään.

Aamulla aamutalliin vaeltaessani satoi rakeita ja välillä ulos mennessäni myös vettä, aamutallista tauolle lähtiessäni muutama pisara räntää. Tuuli oli kova ja veti lätäköiden pinnat haitarille. Lämpöä oli lähes 13 astetta, mikä ei tosin tuntunut kovin lämpimältä napakan tuulen vuoksi. Aamupalan jälkeen yhdeksän jälkeen sää kirkastui, mutta taivaanrannassa oli edelleen tummia pilviä. Ne muodostivatkin upeita taideteoksia, linssipilviä. Englanniksi ilmiön nimi on lenticural clouds, ja tämä kyseinen pilvimuodostelma olisi todennäköisesti mennyt lisänimellä 'saucer' eli teevati. Mielestäni pilvimassa näytti enemmänkin valtavalta kakulta... :D

Kello 9.19

Kello 10.00

Myös taivaanrannassa oli kauniita, sirompia linssimuodostelmia, mutta jatkuvassa liikkeessä
 olevan tumman pilvimassan vuoksi ne eivät näkyneet kunnolla.

Taukoni jälkeen sain tehtäväkseni kerätä tuulen viskomia paalimuoveja ja -naruja aidoista ja sulaneesta mudasta. Nuorten oripoikien laidun oli täynnä vanhaa roskaa, ja kahmin kaiken mahdollisen syliini. Irtonaiset paalut, laudanpätkät ja metallinkappaleet raahasin laitumen portin ulkopuolelle. Tämä vei reilun tunnin, minkä jälkeen päästin osan tallissa nököttävistä hevosista ulos sään selkiytyessä, ja siivosin karsinat. Kun lopettelin, aurinko paistoi täydeltä terältä, joten myös lampaat pääsivät ulos.

Oripojjaat pyörivät kaikki tiiviissä letkassa perässäni, kun kiersin laitumen muutamaan kertaan.
Tuuli oli voimakas ja taivas puolipilvinen.

Mutaan hautautuneita muoveja kaivellessani löysin ilahduttavan yllätyksen. Matosia! Törkeän kivaa... Haju oli aivan kuvottava.

Hoidin kaikki talliaskareet valmiiksi, ennen kuin soin itselleni levähdysaikaa eläinten parissa. Uudessa tallissa olen saanut muutaman uuden kaverin, kaksi melkoisen kesyä uuhta, jotka edelliskesän vapaaehtoistyöntekijä oli kesytellyt töidensä lomassa. Kaveeraan paljon myös vuorilta hakemamme villiuuhen kanssa, joka odottaa minulta aina heinätupsua!

"Mmmmäää hymyilen nätisti niin voisin saada jotain?"
"Mmmmmääääää poseeraan kyllä paremmin"

Katso nyt... ♥ (Molemmat ansaitsivat kyllä heinäkourallisen)

Tässä vaiheessa tuuli olisi vastannut Suomen kesän melko tuulista iltapäivää, eli se oli leppynyt reilusti. Aurinko lämmitti toden teolla niinä hetkinä, kun se näkyi pilvien raosta, ja oli lähes kesäinen sää. Siispä täydellinen leikkisää rakkaan Skjónin kanssa! Poika oli täynnä virtaa ja näytti ilahtuvan hauskanpidosta, tarkoittaahan oriin virallinen nimi, Leiknir, leikkiä.

Parhaat palat:

Karusellihevonen ♥

"Mitä täällä minun kainalossani on?"

Riehu(liehu)pylly!

Superlaukka ♥

Skjónin leikittämisen jälkeen olimme kummatkin väsähdyksissä. Rapsuttelin ja jutustelin oriin kanssa pitkät pätkät, ennen kuin lähdin syömään ja juttelemaan ystäväni kanssa puhelimessa. En ole Suomessa ollut kova puhelimessa puhumisen ystävä, mutta täällä on tullut huomattua, miten kätevää ja rattoisaa se tosissaan on! Suomea en kuule muuten kuin ystävieni ja vanhempieni kanssa jutellessa, joten sekin on plussaa. Koska ostamani Prepaid-liittymä ei jostain syystä aktivoidu, joudun käyttämään hyväkseni WhatsAppia. Onneksi on WiFi!

Vaihdoin ulkoilevan hevosryhmän puoli neljän aikoihin ja kävin kävelyllä piristääkseni itseäni. Pilviä alkoi taas kerääntyä koko taivaan peittäväksi laataksi, ja lopulta viiden pintaan alkoi myös kalsea tihkusade. Ilma tuoksui hennosti mudalle ja toi kevään vahvasti mieleen. Lämpöä oli varmasti yli kymmenen astetta.

"Minkäs helvettoorin takia sinä meidät tähän säähän lykkäsit!"

Retkeni vanhan laitumen vierelle sai yllättäviä juonenkäänteitä... Mystistä!

Saanen nukkua toinen silmä auki tästä lähin ;---D

Istuskelin pitkään löytämässäni louhikossa ja napsin mukaani kiviä, joista saisi kotona hiottua (toivon mukaan) näyttäviä korukiviä (tai sitten ne täyttävät hyllynreunat ja ikkunalaudat, kuten kaikki aikaisemmat hamstraamani kivet). Kävin morjestamassa vielä poikia, ennen kuin suuntasin iltatallin tekoon. Olen tehnyt tänään kaikki työt ilman valvojaa (paitsi aamulla Siggan auttaessa lampaiden ruokinnassa), mikä alkaa vähän tympiä. Yritän mainita asiasta jossakin kohtaa. 

Eldfaxi ja Demanturin peppu

 

Jos voittaisin lotossa, tilalta lähtisi varmaan kolme hevosta mukaani: Skjóni, Demantur ja Eldur. Ainoastaan Demantur on näistä ruuna, mutta mitäs pienistä. Skjóni on säpäkkä, Demantur lempeä ja rauhallinen ja Eldur miellyttämisenhaluinen. Täydellinen kolmikko! Tietenkin olisin äärimmäisen onnellinen edes yhdestä ponisesta. Huoh. Olisiko kenelläkään ylimääräistä miljoonaa lahjoitettavaksi?

Demantur on aivan törkeän suloinen...........

Kuraista on. Ette usko, miten mutaiset saappaani ovat!

Lehmiä, Suomea ja tuttuja ihmisiä ja eläimiä on jo kova ikävä. Kunhan joku saa aikaiseksi, muutamalle tutulle lähtee kortti, ja tuliais- ja terveisryöppy odottaa huhtikuuta ;)